Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö antoi Financial Timesille haastattelun, jossa hän arvosteli hallitusta suomettumisesta.
Niinistö kuvaili hallituksen Venäjälle antamaa Fennovoima-signaalia ”tyrmistyttäväksi” ja arvioi viestin asettavan Suomen haavoittuvaan asemaan.
Varsinkin kokoomuslaiset ovat syyttäneet Niinistöä oman pesän likaamisesta.
Videohaastattelussa Niinistö kertoo seisovansa sanojensa takana.
"Jos avointa keskustelua pelätään ja yritetään vaientaa sitä käyviä tahoja, se on huolestuttavaa. Fennovoimassa on ulkopoliittisia huolia, ja niistä on voitava avoimesti keskustella Suomessakin", Niinistö vastaa.
Hallituksen jättävä Niinistö on koulutukseltaan poliittisen historian maisteri. Hänen mielestään suomettumisen perintö vaikuttaa poliittiseen kulttuuriimme 2010-luvullakin.
"1970-luvulla suomettuminen läpäisi laajasti yhteiskunnan. Silloin pyrittiin ennalta huomioimaan ison naapurimaan toiveita niin, että ei ajauduttaisi ongelmiin. Se johti myös laajemmin keskustelukulttuuriin, jossa asioita valmistellaan kabineteissa ja julkinen keskustelu on varsin vähäistä aiheista, joista keskusteleminen koetaan vaikeaksi."
"Suomettumiseen sisältyy paljon erilaisia ilmiöitä ja piirteitä, jotka ovat vuosien varrella näkyneet Suomessa poliittisen keskustelun tietynlaisena dramaattisuutena. Jos puhutaan asioista avoimesti, se on yhtäkkiä outoa ja pelottavaa", Niinistö sivaltaa.
Tutkija: Toisen suomalaisen syytös satuttaa
Kylmän sodan historiaan erikoistunut Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma kertoo, miksi Niinistön lausunnosta syntyi myrsky.
"On ihan eri asia, jos saksalainen tai amerikkalainen tai muu tavallisesti huonosti Suomen asioista perillä oleva taho sanoo, että olemme suomettuneita."
"Nyt suomalainen poliitikko syyttää toisia suomalaisia moraalittomuudesta, ja se satuttaa. Vihreät ovat liikkuneet ulkopolitiikan teon alueelle, jolla on hyvin vaikeata pelata. On ihan eri asia vastustaa ydinvoimaa kuin tehdä ulkopolitiikkaa moraalisin argumentein", Aunesluoma tähdentää.
Ulkopolitiikassa on hänen mielestään kyse pitkän aikavälin eduista.
"Moraalisia argumentteja käyttäessään poliitikolla on suuri riski tehdä omia maaleja. Kun riskit ovat suuria, myös voitot voivat olla suuria", Aunesluoma miettii.
Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja huomauttaa, että vasta ensi kevään eduskuntavaalit näyttävät, kumpaan päätyyn Niinistön laukaus upposi.
"Samanlainen asetelma oli 1960-luvulla, kun nuoret kyseenalaistivat sotasukupolven tekoja. Niinistö edustaa eri sukupolvea kuin suomettumisen vuosina varttuneet poliitikot. Alexander Stubb ja Jan Vapaavuori ovat ikänsä puolesta siinä välissä."
"Kun ei olla itse koettu suomettumista, se nähdään kokonaan toisessa valossa. Keskustelu lähtee silloin liikkeelle tulisempana, ja vastakkainasettelu sukupolvien välillä on aitoa", Aunesluoma arvioi.
Suomi alkaa kiinnostaa samalla tavalla kuin kylmän sodan vuosina
Tutkija odottaa mielenkiinnolla, miten Stubb vastaa kritiikkiin.
"Financial Times ja kansainvälinen media seuraavat Stubbia poikkeuksellisen tiiviisti. Hän oli Euroopassa julkkis jo ennen pääministerikauttaan, koska häntä arvostetaan asiantuntijana. Stubbiin liittyvät kielteiset asiat ylittävät uutiskynnyksen."
"On mielenkiintoista nähdä, mikä on mediajulkisuudessa seuraava vaihe. Antaako Stubb sivun mittaisen haastattelun Financial Timesin viikonloppunumeroon?"
Aunesluoma sanoo, että Suomesta on jälleen tullut läntisiä tarkkailijoita kiinnostava valtio.
"25 vuoden ajan kukaan ei ollut meistä kovin kiinnostunut. Nyt lännessä aletaan tarkkailla Venäjää Suomen kautta samantyyppisesti kuin kylmän sodan aikana. Silloin arvioitiin, pitävätkö suomalaisten hermot kovan paineen alla vai meneekö Kekkonen liian pitkälle. Vähitellen 1970-luvulla lännessä alettiin uskoa, että ei mene. Samaa pohditaan lännessä nyt."