Vanhojen sormilorujen ohessa voi kokeilla lorua, jossa sormet nimetään pikkurillistä alkaen vanhoilla tilhen synonyymeilla: sirri, vilkki, kuukainen, filisteeri, rötö.
Tilhen (Bombycilla garrulus) höyhenpeite on silkinpehmeä, johon nimi bombycilla vihjaa. Carl Linné käänsi silkkihännän tieteellisen sukunimen suoraan ruotsista.
Kesät jouhilintu viettää hiljaiseloa mielellään vanhoissa havumetsissä. Kesämenu käsittää hyönteisiä. Ensimmäisten variksenmarjojen kypsyttyä tukkarastaat siirtyvät marjadieetille, jota jatkuu kevääseen.
Talveksi tupsuniskat parveutuvat. Jopa tuhatpäiset parvet lentävät siristen pihlajia tyhjentämään.
Korvarastaiden on uskottu juopuvan käyneistä Sorbus-puun marjoista. Ikkunoihin ja autoihin törmäilevät linnut eivät kuitenkaan ole humalassa. Tupsupäiltä on vain kaupungin vilinässä pasmat hieman sekaisin.
Vanhan uskomuksen mukaan pihlaja, suomalaisten pyhä puu, tulee istuttaa uudisrakennuksen pihalle ensimmäisenä. Pihlaja tuo pihaan väriä ja suojaa omenapuita pihlajakoilta. Syksyllä se ohjaa pihapiiriin pihlajalintuja.
Aika ajoin tilhiparvet vaeltavat ruoanhaussa Keski-Eurooppaan saakka. Harvinainen ilmiö tulkittiin huonoksi enteeksi. Kuolemanlintuja tai ruttolintuja ei katsottu hyvällä.
Kainuussa olivat asiat toisin. Ilmari Kiannon laulussa Tiu, tau, tilhi pikku Inkeri kysyy tilheltä, onko tällä kylmä. Tyttönen lupaa tuoda vanttuut ja turkin, kunhan lintu ei lennä tiehensä. Tässä mahdottoman surumielisessä laulussa voi melkein nähdä nälkäisen pikkutytön, joka silti haluaa auttaa lintupoloista.