Viktor Kli­men­ko löysi rockin

Viktor Klimenko palaa rockin pariin. Uudella levyllä hän tulkitsee joululauluja tiukan ja askeettisen rautalankamusiikin säestyksellä.

Viktor Klimenko palaa rockin pariin. Uudella levyllä hän tulkitsee joululauluja tiukan ja askeettisen rautalankamusiikin säestyksellä.

Käymme joulun viettohon -pitkäsoiton Klimenko uurasti kasaan tuposlaisen, roots-rockia ja rautalankaa soittavan The Angels -yhtyeen innoittamana.

Klimenko kertoo, että ajatus tehdä yhteistyötä nuoremman muusikkokatraan kanssa oli leijunut ilmassa jo vuosikaudet.

"Hämmennyin, kun tuntematon yhtye ehdotti minulle jotain sellaista, jota olin jo vuosia suunnitellut tekeväni."

Maanantaina 61 vuotta täyttänyt Klimenko on koko uransa ajan ollut särmikäs taiteilija. Hän on laulanut jo 1960-luvun alusta alkaen ja näytellyt niin teatterissa kuin elokuvissa. Yksi Klimenkon hengästyttävimpiä rooleja on yhä viihdetaiteilija Stenka Sonkavaaran rooli Matti Kassilan viimeiseksi jääneessä Komisario Palmu -filmatisoinnissa Vodkaa Komisario Palmu.

Klimenko oli tuottelias artisti jo 1960-luvulla. Vaikka venäläisen kasakan pojanpojasta puristettiinkin iskelmälaulaja, ehti hän tulkita monia ikivihreiksi laskettavia lauluja.

Viktor Klimenkon Euroviisuissa 1965 laulama Aurinko laskee länteen on yhä kuusikymmenlukulaisen popin unohtumaton klassikko, jota veivaavat niin iskelmätähdet kuin rock-veteraanit.

"En saanut laulaa rockia urani alkuaikoina. Toivo Kärki väänsi minusta tangolaulajan. Sitten minusta tuli iskelmän yleismies, kunnes viimein keksin slaavilaisen musiikin ja kasakkalaulut."



Rautalangan hehkua


Klimenko paljastaa, että vaikka hän The Angels -yhteistyön myötä pääsikin tutustumaan uudestaan rockiin, ei suomalaisen rautalankamusiikin sisäinen valo ole hänelle vielä täysin hahmottunut. Hän näkee rautalankamusiikin kuitenkin enemmän tunteiden tulkkina kuin muusikkojen bravurointina.

"Rautalankamusiikissa on samaa sisäistä herkkyyttä ja värähtelyä kuin tangossa. Koska hitaan ja sisäänpäin kääntyneen suomalaisen on niin vaikea näyttää tunteita, pitää asiat vääntää kaikkien kuultavaksi musiikin avulla."

"Klimenko on maailmanmatkaaja, jonka slaavilaislaulut tunnetaan ympäri maailmaa. Rockiin hän tutustui ensimmäistä kertaa kouluaikoina.

"Suurin esikuvani oli Elvis ja hän jäi sitten geeneihin."

Kun Klimenko esiintyi muutamia vuosia sitten samassa gospel-gaalaillassa Elviksen taustalla laulaneen The Imperials -lauluyhtyeen kanssa, hän sai yllättävää palautetta yhtyeen ainoalta alkuperäisjäseneltä Armond Moralesilta.

"Morales sanoi että olen kuin Elvis. Ne sanat iskivät minuun kuin sähkövirta. Uskon, että hän ei nähnyt minua Elviksen imitoijana, vaan enemmänkin ihmisenä, joka ajatteli ja käsitteli gospel-musiikkia kuten Elvis."



Tukholmasta Tupokselle


Käymme Joulun viettohon -levyn laulut Klimenko lauloi levylle Tupoksella sijaitsevalla Musicmobile-studiolla. The Angels -kitaristi Hannu Marjakankaan mukaan studioilla työskennellessä ollaan aina pyritty aitoon ja maanläheiseen soundiin.

"OIemme aina halunneet tehdä enemmän roots-tyylistä rockia kuin iskelmää", kertoo Marjakangas.

Helsingin Lauttasaaressa lähes koko ikänsä asunut Klimenko kertoo, että vaikka maalaisinteriööri on musiikkiin saattanutkin vaikuttaa, tarjosivat sessiot hänelle hyvän mahdollisuuden kokeilla uutta ja rautalankamusiikkiin sopivaa laulutyyliä.

Klimenko kertoo, että hän on vuosien aikana ehtinyt äänittää musiikkia niin kotikonnuillaan, kuin ulkomailla. 1970-luvulla Klimenko äänitti musiikkia jopa Abban studioilla, jossa hänen apunaan hääri Abban bändisoundin syntymiseen vahvasti vaikuttanut tuottaja ja manageri Michael B. Tretov.

"Hyppy Tukholmasta Tupokselle oli aikamoinen, ja siksi yritin unohtaa sen missä levyä äänitettiin ja keskityin vain siihen, mitä äänitin."



Elämän kova koulu


Viktor Klimenko syntyi neuvostoliittolaisella vankileirillä marraskuussa 1942. Ensimmäiset joululaulut, jotka Klimenko muistaa kuulleensa, ovat Enkeli taivaan ja No onkos tullut kesä.

Lapsuutensa joulujen Viktor Klimenko kertoo olleen muistorikkaita.

Rankemmin elämä kohteli Klimenkoa kuitenkin sodan jälkeen. Suomeen muuttaneen siirtolaisperheen poikana hän sai tottua kovaan kohteluun.

"Sain tottua jatkuvaan ryssittelyyn ja siihen, että sain turpiini. Sellaisten juttujen takia peitin herkän luonteeni ja vetäydyin kuoreeni."

Klimenko uskoo, että lapsuuden kokemukset ovat myös koulineet häntä eteenpäin taiteilijan uralla. Hän mainitsee, että monet julkisuuden henkilöt ovat muistelmissaan paljastaneet olevansa koulukiusauksen uhreja.

"Minua on ilmeisesti kiusattu olan takaa, kun minusta tuli oikein kansainvälinen tähti, jota on mahdotonta saada taivaalta alas edes vanhoilla päivillä", Klimenko myhäilee.

Ilmoita asiavirheestä