Sille tunteelle on oma sanansa. Sitä ei kuitenkaan ole soveliasta painaa perhelehteen, joten pitää tyytyä johonkin vähän sinne päin: harmitus, potutus, ketutus. Se on se tunne, kun ottaa päähän niin paljon, ettei sanotuksi saa.
Tommi Evilästä tuntuu juuri siltä.
Sellaisessa mielentilassa ei ole kiva seisahtua toimittajajoukon eteen.
"Pistäkää ittenne meikäläisen kenkiin. Jos teillä on universumin parhaan kirjoittajan kilpailu, ja olette parhaassa mahdollisessa kunnossa ja tiedätte, että voitte hoitaa sen skaban. Sitten kaikista kynistä katkeaa terä justiinsa h-hetkellä, eikä teroittaa saa", Evilä latelee.
"Miettikääpä sitä sitten."
Evilältä ei katkennut terä. Niin huonoa tuuria miehellä ei ollut. Evilä pilasi oman h-hetkensä ihan itse.
"Ei ole missään puitteissa eikä missään vikaa. Kaikki vika on täysin nahan alla ja sisällä, kaikki ulkopuolella oli tosi viimeisen päälle. Kunto on parhaassa mahdollisessa kuosissa, ja kaikki on tähdätty tänne."
"Sitten tulee tuommoinen... Ei sitä sanat kuvaa. Ja vaikka pistäisi yhden kuvan joka vastaa tuhatta sanaa ja vaikka tuhat kuvaakaan ei riitä. Ei se siitä miksikään muutu."
Elämä jatkuu
Evilä astui karsintakisassa kaksi ensimmäistä hyppyään yli. Kolmannella irtosi vaatimattomasti 788. Loppukilpailuun olisi tarvittu tulos 794. Homma jäi kuudesta sentistä kiinni.
"En osaa sanoa, mistä tämä johtui. Nyt on mielessä kaikkea muuta kuin analyysit. Viimeisestä hypystä jäi tunne, että siinä petti ponnistus tai jotain."
Evilä siirsi yliastumistensa jälkeen askelmerkkiään taakse, mutta siitä ei ollut tällä kertaa apua.
"Yksikään hyppy ei onnistunut. Vaikka mitä tapahtuisi tämän jälkeen, niin uralla on yksi suuri pettymys, eikä sitä mikään korjaa."
"Elämä jatkuu, ei se siitä kiinni ole. Urheilu on kuitenkin ollut elämän tärkein asia, ja tämä oli päätavoite. Ja sitten on tuommoinen tulos. Ainoa mikä vähän piristää on se, että urheilu on osa elämää - ei koko elämä. Kyllä tässä muutenkin mennään tarpeeksi heikoilla jäillä."
Evilä tippui korkealta, ja edessä on aika paljon tyhjää. Piikkarit pysyvät pettymyksestä huolimatta miehen jaloissa.
"Pienestä miehestä saakka en ole koskaan lopettanut harjoitusta epäonnistumiseen. En lopeta nytkään. Urheilu jatkuu, mutta miten tällä kaudella, niin en osaa sanoa... Ei tässä mistään luovuttamisesta ole kyse, se ei sovi suomalaiseen mentaliteettiin."
"On tämä niin kova paikka, kun on neljä vuotta panostanut uran päätavoitteeseen. Jos tätä ei hoida kunnolla, niin se on traumaattinen paikka."