Aitajuoksija Viivi Lehikoisen toiveet kelpo suorituksesta Pariisin olympialaisten 400 metrin aitajuoksussa virisivät kisojen alla, vaikka kausi on ollut kaikkinensa vaikea. Olympiavalmistelut kun sujuivat hyvin. Mutta Stade de France -stadionilla ei mikään toiminut, ei sunnuntain alkuerässä eikä maanantain "toisessa mahdollisuudessa" eli keräilyerässä.
Suomen ennätysnainen ja Rooman EM:ssä kesäkuussa hyvin juossut Lehikoinen jäi sunnuntaina olympia-alkuerässä aikaan 56,67 hukattuaan aitarytmin. Tiistain keräilyssäkään juoksua ei löytynyt, ja kun itseluottamuskin oli hukassa, aika lössähti lukemaan 58,04. Jatkoon ei ollut mitään asiaa.
– Olin tavallaan varautunut sunnuntain alkuerään, että siihen laitetaan kaikki paukut. Ja nyt ei verryttelyssä (tuntunut) niin hyvältä, ja se ehkä söi itseluottamusta, tällaisen hankalan kauden jälkeen. Toki tiesin jo etukäteen, että toinen peräkkäinen päivä tulee olemaan vaikea. Olen pystynyt niin vähän treenaamaan, varsinkin kesällä ja keväällä, että ei oikein jaksa. Ja väsyneenä ei itseluottamus ole parhaimmillaan, Lehikoinen pohti pettyneenä.
Lehikoinen kärsi keväällä ylirasitustilasta. Kauteen mahtui Rooman hyvä juoksu (54,92), muttei juuri muuta. Jossittelu on aina turhaa, mutta jälkikäteen katsottuna toisinkin olisi voinut ehkä toimia.
– Ehkä tammikuussa olisi voinut vähän rauhoittaa. Siinä tuli paljon kaikkea, ja lähti ehkä vähän väärille urille. Siihen vielä kisailut ja matkustelut päälle, ehkä se meni vähän yli, Lehikoinen mietti.
– Ei se niin suoraviivaista sinänsä ole, että olisi pitänyt levätä. Olen kuitenkin aiemmat vuodet treenannut kovaa, ja se on toiminut hyvin. Se on yksilöllistä, välillä ei pysty itse tai valmentajakaan reagoimaan tai ymmärtämään, missä kohtaa olisi ollut parempi (tehdä toisin). Helppoa jälkiviisaana sanoa, että olisi pitänyt tehdä toisin, mutta ei sitä voi enää muuttaa.
Kausi saisi Lehikoisen puolesta olla jo tässä.
– Pitää vielä tiimin kanssa käydä läpi, mutta oma mielipide on, että ehkä parempi jättää tämä kausi taakse ja keskittyä tulevaan. Katsotaan, varmuudella en osaa vielä siitä sanoa.
