Suomen Kansa Ensin -liike on nyt puolue. Demokratia toimii, ja ihmisillä on oikeus perustaa puolueita, mikäli tietyt edellytykset, kuten 5 000 nimeä, ovat olemassa.
Kyseisen puolueen yksi tavoite on laittaa rajat kiinni. Se ajaa eroa EU:sta ja vastustaa maahanmuuttoa sekä Natoa.
Onko tämä jokin pahan olon puolue?
En minäkään EU:ta ylistä, mutta jos on jo housuissa, kuinka sen takaisin tuuppaat ilman, että lyöt kätesi saastaan? Brexit sen on jo osoittanut.
Pyrin elämään realiteettien kanssa.
Oletteko ajatelleet sitä, että kansakunnan heikkous synnyttää kaikenlaista ennakkoluuloihin, vihaan ja pelkoon perustuvaa liikehdintää, ääriajattelua.
Itketään entisten hyvien aikojen perään. Haetaan turvaa iskulauseista ja tunnuksista, ja joukossa tyhmyys vain tiivistyy.
Rohkeat ja vastuulliset eivät pelkää, eivätkä he halua sulkeutua yhden totuuden varaan.
Tässä tarkoitan vastuulla jotain muuta kuin epävarmuuteen ja pelkoon perustuvaa suorittamista.
Viittaan sisäiseen rohkeuteen ja ymmärrykseen, joka kieltämisen ja torjunnan sijaan pyrkii hakemaan kestäviä, rauhanomaisia ratkaisuja kiperissäkin tilanteissa.
Vastuuta, joka on kaukonäköistä ja sallivaa. Vastuuta, joka on tarvittaessa myös tiukkaa ja lujaa. Ei meidän kukkahattuisia Pekka Puupäitä tarvitse olla.
Miten meistä on näin heikkoja tullut, että osa porukasta haluaa eristäytyä ja hankkia lisää tykkejä ja tussareita?
Miten meistä on näin tyhmiä tullut, että ongelmiin haetaan ratkaisuja vihan, inhon ja koston kautta?
Ei Suomen Kansa Ensin, vaan Viisaus, Vahvuus ja Vastuu edellä.
Ei kai me mitään karavaanin alle jääviä räksyttäviä rakkeja olla? En tunne sellaista suomalaisuutta.