Viinit maisteli Kalevan viiniraati Leena Ervast, Unto Paananen sekä Arto Murtovaara
Joulu on vuoden suurin juhla. Ongelmaksi on koettu perinteisen suomalaisen joulupöydän viinin valinta. Kinkkua höysteineen, erilaisia makeita laatikoita, herneitä, luumuja, rosollia, etikkaisia kaloja sekä monesti suolaista, vahvaa kastiketta, on pidetty hankalana yhdistelmänä viineille.
Jouluna pöytä katetaan tavallista hienommin ja silloin tekee mieli tarjota parempaa, jopa juhlavaa viiniä. Vanhan neuvon mukaisesti viiniksi valitaan pehmeä, kevyehkö tai korkeintaan keskitäyteläinen punaviini. Saman ohjeen mukaan joulupöydän viiniin on turha satsata liikaa rahaa; mutkaton ja edullinen viini toimii perinteisten ruokien kanssa. Alkupalojen viinin taas tulisi olla raikasta ja mieluummin neutraalia.
Viinikulttuuri on monipuolistuttuaan tullut suvaitsevammaksi. Omia mieltymyksiään voi noudattaa väljemmin ja vapaammin. Nykyisin suositellaan myös vähän vahvempia, mausteisempia viinejä tyypillisenä esimerkkinään ripasso-menetelmällä tehty venetolainen Italiasta.
Mutta on joulun viinin valintaan toinenkin näkökulma, sanoo Alkon etikettiklubin tuore ohje: "Kun joulu kerran on vuoden suurin juhla, on myös viinin oltava parasta mahdollista. Tällöin alkupalat saatellaan kenties samppanjalla tai huippurieslingillä, minkä jälkeen avataan juhlava laatupunaviini, mahdollisesti jopa kellarin kätköistä."
"Samppanja aperitiivina tai aloituksessa on kyllä minun ehdoton joulusuosikkini", sanoo myös Kalevan viiniraadin jäsen Leena Ervast, joka mielellään käyttää alkupalana vaikka hanhenmaksapateeta.
Kinkkuviini Italiasta
Kalevan raati maisteli neljä varsinaista ehdokasta. Jokeriksi nousi erikseen maisteltu ripasso Capitel San Rocco (443817; 12,98 euroa), joka sai korkeat pisteet varsinaisessa viiniraadissa (Kaleva 10.12.) ja oli ykkössuosikki joulupöytäänkin.
Ryhmän ainoa valkoviini, Tokaji Furmint Dry (8406; 9,99 euroa) sai viininä kohtuulliset arviot; kiinnostava, runsaahko tuoksu sisälsi monia elementtejä, ananasta, päärynää, hunajaa, oksidoitunutta omenaa ja ruohoinen, alkoholin makeuttama maku myös hunaja-aprikoosimaisia piirteitä. Sitä kuvattiin köyhän miehen hanhenmaksaviiniksi.
Tuore italialainen Canaletto Salento Rosso (5975; 7,49 euroa) todettiin jonkin verran yksinkertaiseksi. Ilman etikkalisukkeita voisi mennä kinkun kanssa. Toisen arvion mukaan ei kinkulle, mutta ehkä erilaisten laatikoiden kanssa.
Ranskalaisen Le Monastère Côtes du Rhône Villages (5755; 8,11 euroa) on maultaan aluksi runsas, tanniineiltaan pehmeä, mutta yllättävän lyhyt; marjaisassa maussa myös neilikkaa, muskottia, pehmeää lakritsaa. Hivenen yksinkertainen, pehmeä viini, joka toimii joulupöydässä ilman etikka- ja sinappihöysteitä.
Lajityyppinsä "isä", Masi Campofiorin ´ripasso´ (6364; 14,50 euroa) oli loiva pettymys Italian ekspertille, vaikka maussa on ripassolle ominaista samettisuutta ja pehmeyttä sekä kypsää luumua ja tummaa kirsikkaa. Vuosikerta ei ole paras, mutta kinkkuviininä se oli varsinaisen ryhmän paras.