Natura on koetuksella, kirjoittaa Timosen yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Osmo Paldanius Kalevan Sunnuntai-liitteessä. Paldanious kysyy: "Pelataanko samoilla säännöillä, kun kaupunki on hyödynsaaja?" Mitä mieltä olet Viinivaaran vesihankkeesta?
Kirjoita kommenttisi Paldaniuksen mielipiteistä alla olevaan kommenttilaatikkoon.
Osmo Paldanius: Natura koetuksella
Oulun Veden toimitusjohtaja Jouni Lähdemäki toi (Kaleva 18.9./Lukijalta) kirjoituksessaan esiin Viinivaaran vesihankkeen vaikutuksia siten kuin asia Oulun Vedessä nähdään. Samalla hän antoi ymmärtää, että lupahakemus olisi jo ratkaistu ja lopullinen.
Asiahan ei ole näin, vaan Aluehallintoviraston päätös syntyi äänestyksen jälkeen äänin 2--1. Vähemmistöön jäänyt puheenjohtaja on kirjannut päätökseen eriävän mielipiteen.
Suunnitellulla vedenottoalueella on suuri joukko yksityisiä maanomistajia, kesämökkiläisiä ja poromiehiä, jotka käyttävät aluetta elinkeinojensa harjoittamiseen. Suurin yksittäinen maanomistaja Viinivaarassa on Timosen yhteismetsän osakaskunta. Yhteismetsän maa-alue käsittää Viinivaaran eteläosan ja Hangasvaaran, eli juuri ne alueet, joita veden otto toteutuessaan rajuiten koskisi.
Molempien vaarojen reuna-alueella on useita lähteitä, ja jokaiseen niistä on tarkoitus rakentaa vedenottamo. Tämän seurauksena lähteet tietenkin kuivuvat ja vedestä riippuvainen kasvisto tuhoutuu. Samalla tuhoutuisi Sulaojan hete Hangasvaarassa. Lähde valittiin muutama vuosi sitten 140 lähteen joukosta Suomen kauneimmaksi lähteeksi.
Pohjaveden ottohanke onkin kummajainen tämän päivän ympäristöajattelua ja ympäristön luontoarvoja suojelemaan pyrkivässä toiminnassa. Näin raju luonnon muuttaminen ei tulisi kysymykseenkään maa- tai metsätaloudessa. Tällainen toiminta sopisi paremmin niihin aikoihin, kun Pohjanmaan jokia valjastettiin sähköntuotantoon.
Kiiminkijoen vesistö on kokonaisuudessaan mukana Natura-suojeluohjelmassa. Suojelu perustuu ymmärtääkseni vedestä riippuvaisiin luontotyyppeihin sekä kasvi- ja eliölajeihin. Suojeluohjelmien periaate on, että suojeluarvoja ei saa heikentää. Tämä pätee ainakin yksityisen ihmisen kohdalla. Mielenkiintoista on nähdä, pelataanko samoilla säännöillä, kun kaupunki on hyödynsaajana. Nyt mitataan suojeluohjelman uskottavuutta.
Veden oton yhtenä perusteena on ollut pohjaveden hyvä imago ja siihen yhdistetty mielikuva jostakin puhtaammasta ja paremmasta. Kestääkö imago myös kuivatut lähteet ja kuralammikoiksi muuttuneet lammet?
Vesi on siitä merkillinen aine, ettei sitä maanomistaja Suomessa lain mukaan omista. Jos taajamien on pakko saada raakavettä -- vesilaki ei erittele pohjavettä -- pohjavesiesiintymä tuo rajoituksia maankäyttöön, koska pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton. Maanomistaja voi jopa tietämättään joutua korvausvelvolliseksi, ellei ole perillä, mikä on luvallista ja mikä ei.
Esimerkiksi Viinivaaran alueella on tarkoitus lunastaa pienet, noin hehtaarin kokoiset maa-alat pumppaamoita varten ja yhteensä tuhansien hehtaarien maa-ala olisi rajoitusten piirissä. Vesijohtolinjat on lupahakemuksen mukaan tarkoitus rakentaa siten, että luvan hakija saa pysyvän käyttöoikeuden maahan. Vain puuston arvo korvattaisiin. Pilattu luonto ja rajoitukset jäisivät maanomistajille ja hyöty tulisi veden myyjälle.
Mikä lienee luonnonsuojelijoiksi itsensä kokevien ihmisten ja yhdistysten kanta?
Myöhemmin on jätetty hakemus Nuoritta- ja Kiiminkijokien hankkeen takia poistuvan lähdeveden korvaamisesta Olvasjärven ja Vainiosuon säännöstelyllä, siis suovesillä. Minulla ei ole tiedossa, miten tämä sopii yhteen Kiiminkijoen Natura-suojelun kanssa. Maanomistajat on velvoitettu noudattamaan erityisen varovaisuuden periaatetta niiden luontotyyppien, kasvi- ja eliölajien suhteen, jotka ovat suojelun kohteena.
Hanke on vuosien saatossa muuttanut muotoaan sen jälkeen, kun ympäristön vaikutusten arviointi on tehty. Nyt olisi paikallaan tehdä se nykymuotoisesta hankkeesta uudelleen.
Kirjoittaja on Timosen yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja.