Vii­ni­köyn­nök­siä uu­si­taan muodin mukaan

Uusiseelantilaiset viinit ovat pääsääntöisesti konstailemattomia ruokaviinejä, jotka eivät kaipaa pitkiä kellaroimisia. Ne nautitaan tuoreeltaan.

Marlboroughin viininviljelysalueen köynnösrivit jatkuvat pitkälle horisonttiin.
Marlboroughin viininviljelysalueen köynnösrivit jatkuvat pitkälle horisonttiin.

Reilun neljän miljoonan asukkaan Uudessa-Seelannissa käyskenteli takavuosina 80 miljoonaa lammasta. Nyt niitä on jäljellä noin puolet ja lihaksikas nautakarja on vallannut alueita. Entisiä laidunmaita raivataan myös viininviljelylle, joka on osoittautunut menestyksekkääksi viljavan maapohjan ja suotuisan ilmaston takia.

Kun suomalainen Satu Lappalainen ja hänen miehensä John Kennard palasivat vuonna 2003 Englannista Uuteen-Seelantiin, he olivat ostaneet vuotta aiemmin viinitilan Cloudy Bayn alueelta Marlboroughsta, jota pidetään yhtenä maailman hienoimpien viinien kotiseuduista. Kumpikaan ei tiennyt viinin valmistuksesta mitään.

"Tiesimme kuitenkin, että sadon voi myydä aina rypäleinä", Satu Lappalainen kertoo.

Vicarage Lanen, Pappilankujan, seitsemän ja puolihehtaarisen viinitilan ensimmäisen vuoden tuotanto myytiinkin rypäleinä ja vuonna 2004 oli vuorossa ensimmäinen oma vuosikerta. Viime vuonna tilalta ei myyty enää rypäleitä, vaan tuotannosta osa myytiin pullottomattomana viininä, ns "bulk wine" Irlantiin ja osa valmistettiin omaksi viiniksi. "Oma viinimme tulee aina ja vain ainoastaan omista rypäleistä."

Pariskunta on ottanut hoitaakseen myös kolme muuta tilaa, yhteensä 44 hehtaaria. "Teemme itse niin paljon kuin ehdimme. Talvella se on perusylläpitoa, rikkinäisten pylväiden uusimista. Kesä ja korjuu ovat hektistä aikaa. Lisäksi hoidan kirjanpidon, tilaukset, laskutukset sekä muun toimistotyön."

Alkuun pariskunta kyseli muilta, miten ja miksi jokin asia tehdään niin kuin tehdään. Pian he huomasivat kuitenkin, että vastaukset riippuivat, keneltä kysyi. "Jokaisella on omat tapansa, pitää vain valita oma polku ja pysyä siinä."

Viininkorjuuseen käytetään palkattua väkeä. Kuopiosta ravintola-alan oppilaitoksesta tulee vuosittain myös harjoittelijoita.

Sauvignon Blanc -rypäleistä tehty viini on noussut yhä suositummaksi. Chardonnay sen sijaan menettää koko ajan suosiotaan. "Monilla tiloilla parhaillaan katkotaan Chardonnayn oksat moottorisahalla ja rungot oksataan Sauvignon Blancilla. Seuraavana vuonna saadaan ensi sato, joka on korjattava käsin, etteivät uudet oksat vahingoitu", Satu Lappalainen jatkaa.

"Täällä muoti vaihtuu nopeasti. Jokainen repii saman tien entiset köynnökset pois ja elää sen mukaan, joten vanhimmat köynnökset ovat vain kymmenisen vuotta vanhoja."

"Ranskassa on mottona: köynnös kamppailee, jotta viinin maku olisi paras mahdollinen ja samalla tulee paremman laatuista viiniä. Uusi maailma on osoittanut, ettei köynnösten tarvitse kamppailla. Täällä köynnökset saavat elää onnellista ja helppoa elämää päinvastoin kuin Ranskassa", Lappalainen nauraa.

Ranskassa tarvitaan vähintään viisi vuotta ennen kuin saadaan ensi satoa ja köynnökset saattavat olla satoja vuosia vanhoja. "Täällä ensimmäisenä vuonna tulee jo ensi sato, toisena noin puolet ja kolmas vuosi tuottaa täyttä satoa."

Kaiken lisäksi satomäärä on moninkertainen. Vicarage Lanen keskivertosato liikkuu sadan tonnin kieppeillä, mikä tarkoittaa 75 000 pulloa viiniä.

Rypälenäytteitä sokerimäärän määrittelemistä varten Satu Lappalainen kerää usein ennen sadonkorjuuta. "Sokerimäärän pitäisi olla 21-22 brixiä. Jos se alkaa nousta, niin alkoholimääräkin nousee, mikä taas ei ole hyvä. Korjuuaikaan vaikuttavat myös hapot. Viinintekijä on se, joka maistaa rypäleet ja osaa heti sanoa, milloin korjataan."

Jos lehdet alkavat kellastua, tulee kiire korjata sato, koska muuten rungot alkavat ottaa rypäleistä ravintoa. Joskus korjuu tapahtuu maaliskuun lopussa, joskus huhtikuussa.

"Kun sato on viety viinipuristamoon, otetaan testit ja mitataan mehun määrä. Sitten jännitämme, milloin saa mennä maistelemaan mehua. Itse en osaa sanoa kuin, että hyvältä."

"Viinintekijä löytää vaikka mitä makuja. H-hetki on se, jolloin pääsee maistamaan ensi kerran viiniä ja viinintekijä sanoo, onko kausi hyvä", kuvailee Satu Lappalainen.

Haasteita kaipaava pariskunta aikoo kokeilla seuraavaksi oman makean jälkiruokaviinin, late harvestin tekoa. "Rivien päätypylväs on paksumpi, joten seuraava köynnös jää aina vähän huonommin korjatuksi. Jos saisimme pari tuhatta tonnia rypäleitä, niin saisimme muutaman sata pulloa. Pitää vain toivoa, etteivät linnut ehtisi syödä loppusatoa.

Osa viininviljelijöistä verkottaakin köynnöksensä estämään lintujen pääsyn. Kauniit ruusut ovat jäämässä pois viiniköynnösrivistöjen päästä.

"Ruusupensaita istutettiin ennen, koska uskottiin niitä tarkkailemalla nähtävän aiemmin, milloin tauteja tai tuholaisia on tulossa alueelle. Tieteellisesti on kuitenkin nyt todistettu, etteivät taudit olekaan samoja."

Nyt Alkoon tulevan tilan Vicarage Lanen 2007 Sauvignon Blanc -viinin teosta on vastannut Alan McCorkindale. Pictonissa asuvan suomalaisen taiteilijan Sirpa Alalääkkölän maalaukset koristavat pullojen etikettejä.

Viinin tuoksussa on karviaista, herukkaa, sitrusta ja nokkosta. Maku on tasapainoinen, runsas-arominen ja raikkaan hapokas. Erinomainen äyriäisille ja kalalle, myös kermaisten pastojen ja kanaruokien seuraksi, kertoo maahantuojan luonnehdinta.

"Uusi sato on valmistumassa. Viinintekijämme oli jälleen erittäin tyytyväinen mehuihin. Hänen mukaansa laatu on erinomainen ja viinistä tulee jälleen erittäin hyvää. Uskomme häntä mielellämme!", Satu Lappalainen iloitsee.

Ilmoita asiavirheestä