Lakeuden katedraalissa katetaan ehtoollispöytään oman kylän antimet.
Viini ja leipä valmistetaan vain kivenheiton päässä kirkosta.
– Sain Zilga-viiniköynnöksen lahjaksi kuusi vuotta sitten, aloittaa kirkkokuoron tenoriksi ja viininvalmistajaksi esittäytyvä Jouni Kurkela.
Mies ei tainnut itsekään uskoa, että Lumijoen multaan istutettu köynnös alkaisi tuottaa rypäleitä.
– Kaukainen haave oli, että satoa tulisi joskus sen verran, että siitä voisi valmistaa ehtoollisviiniä.
Kantapään kautta
2017 haave toteutui. Rypäleitä saatiin sen verran, että viiniä pullotettiin ”vähän toistakymmentä litraa”.
Tähän pääseminen vaati muutakin kuin edellä mainitun lahjaköynnöksen – ennen kaikkea kipinän viininvalmistukseen, runsaasti kokeiluja ja uuden opettelua.
Lasipulloja Kurkela ei itse puhalla mutta hoitaa kaiken muun viinin valmistukseen liittyvän.
Hän kasvattaa useampia rypälelajikkeita – osaa kasvihuoneessa, osaa avomaalla – ja testaa, mitkä pärjäävät parhaiten näillä leveyksillä.
Tapulin Varjossa -nimen saaneen ehtoollisviinin etiketti kertoo, että pullon sisältöön on käytetty Zilga-, Hasanski Sladki- ja Pinot Noir -rypäleitä. Alkoholiprosentti on 15.
– Prosentit ovat hyväksi viinin säilymiselle, Kurkela sanoo.
Käsityötä
Jos ehtoollisviini tulee omalta kylältä, niin miksei myös leipä.
Ehtoollispöytätiimiin pyydettiin kokin taidoista tunnettua Aira Aspegrenia.
– Aluksi ajateltiin, että leipä voitaisiin valmistaa Lumijoella kasvaneesta vehnästä. Lopulta päädyttiin täysin gluteenittomaan vaihtoehtoon, leivän tekijä kertoo.
Öylätit syntyvät käsityönä Aspegrenin keittiössä.
– Käytän taikinaan vettä, perunajauhoseosta, leivinjauhetta, öljyä ja hunajaa.
Kurkela on tehnyt elintarvikemuovista muotin, jolla Aspegren painaa ehtoollisleipiin yksinkertaisen ristikuvion.
0,4 litran taikinasta tulee noin 70 pientä leipää, jotka Aspegren pussittaa 15 kappaleen erissä ja tuo säilytykseen seurakunnan pakastimeen.
Ehtoollisleivät tilataan kirkkoihin yleensä Helsingin Diakonissalaitoksen keittiöstä.
– Ne ovat hieman vaaleampia, ohuempia ja vohvelimaisempia kuin nämä Lumijoen leivät.
Kunniatehtävä
Ehtoollispöydän antimien valmistus on Kurkelalle ja Aspegrenille syvämerkityksellinen vapaaehtoistehtävä.
– Jo alkuseurakunnassa lahjoitettiin ehtoollispöytään sitä, mitä kotipuutarhasta saatiin, Kurkela huomauttaa.
Hänelle ehtoollisviinin valmistaminen on ”arkista kristittynä olemista, palvelemista”.
Aspegren kokee saaneensa kunniatehtävän.
– Onhan se aika juhlavaa tehdä tällaista. Usein leipomistani on seuraamassa monta uteliasta silmäparia. Leipoessani kerron lastenlapsilleni ehtoollisen merkityksestä ja annan heidän maistaa leipiä. Öylätti-sana on tullut pienillekin tutuksi, Aspegren hymyilee.
Ensimmäisen kerran Lumijoen omia antimia nautittiin ehtoollispöydässä pääsiäisenä, sen jälkeen lähes joka messussa.
Ruumis ja veri
Pullo, jota Kurkela käsissään pitelee, on vain viiniä. Leivät, joita Aspegren esittelee, ovat vain leipiä. Eivät vielä pyhiä.
Ennen messua ne tuodaan alttarille odottamaan papin asetussanoja ja siunaamista.
– Ehtoollisrukouksessa Kristus tulee niihin, joten ehtoollista nauttiva ottaa vastaan viinissä ja leivässä läsnä olevan Kristuksen, avaa kirkkoherra Erja Oikarinen kirkon pyhää toimitusta elisakramenttia.
Ehtoolliselta jääneet siunatut leivät säilytetään ja käytetään seuraavalla kerralla.
– Siunattua viiniä olemme käyttäneet kotiehtoollisella tai palvelutalon ehtoollisella taikka kaataneet kirkon kivijalkaan, mikä on se perinteinen tapa, Oikarinen kertoo.
Lue myös: Kirkko keskellä kylää
Lumijoen seurakunnalla on menossa juhlavuosi.
Mittarissa on sata vuotta, ja pääjuhlaa vietetään 4. marraskuuta.
Lakeuden katedraaliksi kutsuttu tiilikirkko on vielä vanhempi – se vihittiin käyttöön elokuussa 1890.
Komea kirkko sai osakseen ihailua, ihmettelyä, jopa kateutta. Kiertämään lähti tarina piirustusten vaihtumisesta: kirkko olikin tarkoitettu ruotsalaiseen kaupunkiseurakuntaan, mutta tuli vahingossa rakennettua Lumijoelle. Samanlaisia legendoja liikkuu muistakin pienten pitäjien isoista kirkoista.
Lakeuden katedraali seisoo mäen päällä samalla paikalla kuin kaksi edeltäjäänsä.
1600-luvun länsitornillinen puukirkko purettiin huonokuntoisena ja ahtaana 1800-luvun alussa. Tilalle nousi noin tuhannen istumapaikan ristikirkko, joka kuitenkin paloi kesällä 1882.
Nykyisessä kirkossa oli alkujaan paikkoja saman verran.
– Nyt niitä on noin 850:lle. Suurten juhlapyhien aikaan kävijöitä voi olla enemmän, jopa yli tuhat, sanoo seurakunnan diakonissa-seurakuntasihteeri Marjo Koski-Vähälä.
Perusjumalanpalveluksessa on keskimäärin 30 osallistujaa.
Lumijoen asukasluku viime vuoden lopussa 2 081. Heistä noin 90 prosenttia kuuluu kirkkoon. Kunnan kirkkoonkuulumisprosentti on seitsemänneksi suurin koko maassa.
Oulun seurakuntayhtymän vastaava prosenttion 74.