Saksalaisen Michael Fröhlichin yksityinen autoveistospuisto Neandertalissa lähellä Düsseldorfia saa kyyneleet nousemaan kovemmankin automiehin silmiin. Historiallisten autojen harrastajat se ajaa suorastaan epätoivon partaalle.
Läntisen Saksan paljaan taivaan alla ruostuvat taiteen nimissä sulassa sovussa 1950-luvun kilparadoilta tutut linjakkaat Jaguar XK 120 ja Porsche 356, kulmikas loistoajokki Rolls-Royce, itäsaksalainen Ifa, neuvostoajokki Moskovitsh, ranskalainen Citroen ja nelisenkymmentä muuta autoklassikkoa. Kaikki lähes poikkeuksetta keräilykappaleita, joita on muualla totuttu näkemään lähinnä automuseoissa.
Neandertalissa maalipintoja eivät kuitenkaan hivele ihailevat katseet, vaan talvella lumi ja kesällä jatkuvasti leviävä sammal. Puskurien kromi katoaa puiston puuston mätänevien lehtien alle ja menneestä loistosta kertovat enää kilpa-autojen kylkiin maalatut numerot.
Eikä Michael Fröhlichillä ole aikomustakaan tehdä mitään tilanteen muuttamiseksi. Autoveistospuisto on tarkoituksella automiesunelmien päätepiste, johon jokainen autoista on pysäköity lopullisesti odottamaan ikuisuutta. Se on ainutlaatuinen yksityismuseo, josta auto pääsee Fröhlichin mukaan pois ainoastaan maatumalla.
Auto muuttuu
muinaisjäänteeksi
Luonnon voittoa todistavan monumentin on tarkoitus muuttua lopulta samanlaiseksi muinaisjäänteeksi kuin niin kutsuttu Neandertalin ihminen. Kyseisen alkuihmisen jäänteitä nimittäin löydettiin ensi kertaa vuonna 1856 samalta seudulta vain kivenheiton päästä.
"Tämä on modernin aikakauden muistomerkki, miehisten unelmien hautausmaa, luonnon voitto", Fröhlich tiivistää kokoelmansa tarkoituksen.
Historiaton romukokoelma puisto ei silti ole. Fröhlich on kerännyt vieraiden hämmästeltäväksi myös täsmätietoa metsäiselle tontille huolellisesti ruostumaan ja lahoamaan asettelemastaan autohistoriasta. Kävijä saa paikan päällä tietää muun muassa, että puoliksi maahan hautautunut Moskovitsh oli Itä-Saksan valtiollisen poliisin käytössä toisinajattelijajahdissa ja että Citroenilla liikkui ranskalainen poliisipäällikkö.
Kultavärin ja ruosteen laikuttama Rolls-Royce puolestaan kuului aikanaan Englannin kuningattaren ajopeleihin, mihin myös myöhemmin oveen maalattu Fuckinham Palace Shuttle Service -teksti pilkallisesti viittaa.
Jaguar XK 120:n ratissa taas istui ensin englantilainen kilpa-ajajalegenda Stirling Moss, sitten Fröhlich voitti sillä itse autokilpailuja ja lopulta autosta tuli se alkupiste, jonka ympärille koko puisto hiljalleen alkoi muodostua viime vuosituhannen loppuvuosikymmenillä.
Vastaavasta restauroidusta autosta joutuu pulittamaan nykyään noin 100 000 euroa, mutta Fröhlichillä ei ole aiettakaan pelastaa Jaggeaan hangesta edes varaosiksi. Se käy numerolla 120 pysähtynyttä kamppailuaan porschea numero 77 vastaan, kunnes kumpikin murenee olemattomiin - Fröhlichin mukaan arviolta sadassa vuodessa.
Aikaa autojen ja tietojen kokoamiseen Fröhlichiltä meni kaikkiaan parikymmentä vuotta. Koossa ne olivat vasta keräilijän 50-vuotispäiväksi. Juuri siksi autoja on 50 kappaletta, minkä lisäksi kaikki ovat vuosimallia 1950 eli samaa kuin keräilijä itse.
Arvostelu vaihtui
arvostukseen
Puiston saama vastaanotto on ollut alusta asti ristiriitainen. Oldtimer-harrastajat pitivät Fröhlichiä aluksi lähes rikollisena, modernin taiteen ystävät innostuivat ideasta ja vihreä väki puolestaan epäili kokoelman ympäristöystävällisyyttä. Ympäristönsuojelun takia kaikki autot onkin tyhjennetty öljyistä ja muista nesteistä, minkä lisäksi niiden alla on erityiset suoja-altaat.
Tavallinen kansa ei erityisempiä vakuutteluja tai lepyttelyjä ole kuitenkaan tarvinnut. Se on käynyt alusta asti katsomassa autopuistoa joka vuosi mukisematta sankoin joukoin.
"Täällä käy kaikenlaista väkeä koululuokista vanhainkotiryhmiin. En ole koskaan laskenut miten paljon, mutta tuhansittain kuitenkin", Fröhlich sanoo.
Ihan oman lukunsa muodostaa media, joka on Fröhlichin mukaan ihastunut puistokulissiin erityisesti ja käyttänyt sitä mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Ranskalaiset journalistit ja korealaiset televisioryhmät ovat Neandertalissa tavallinen näky.
Laajalle kiinnostukselle Fröhlichillä on monta selitystä. Yksi niistä on se, että autoveistospuisto valittiin taannoin yhdeksi maailman kolmesta merkittävimmästä moottorimonumentista. Muut kaksi olivat puoliksi maahan upotettuja Cadillaceja esittelevä Cadillac Ranch -farmi Texasissa Yhdysvalloissa ja toinen Länsi-Berliinissä sijaitseva betonikuutio, jonka sisään puoliksi piiloon on valettu niin ikään amerikanrautoja.