Whistler Nyt tarvitaan poikkeuksellista vauhtia, ja siksi viimeistelykin on hoidettu poikkeuksellisella tavalla. Tanja Poutiainen ei saapunut Whistlerin olympiakylään Alppien lumilta vaan Kalifornian kesästä.
Neljä päivää tyttöporukalla Kaliforniassa - eipä paha diili.
Poutiaista naurattaa.
"Ei ollut helppo homma miettiä, mikä olisi optimaalisin tapa tulla tänne. Valmistautumisleirin jälkeen väsyneellä kropalla suoraan olympiakylään tulo ainakin olisi ollut vihoviimeinen tapa", hän sanoo.
Toipuminen Hinterreithin-leirin rasituksesta lämpimässä ja samalla totuttelu Pohjois-Amerikan länsirannikon aikaan oli Suomen alppinaisten päävalmentajan Janez Slivnikin idea, ja pikkuruinen joukkue teki työtä käskettyä. Poutiainen, Sanni Leinonen ja kaksikon tuki ja turva Anne Yritys - alunperin lihashuoltaja, nykyisin ennen muuta luottonainen - lenkkeilivät ja vaelsivat Palm Springsissä neljän päivän ajan.
Ihan tarpeeksi kauan Lapin tytölle.
"Totesin taas, että olen edelleen talvi-ihminen. Vaihdoin oikein mielelläni t-paidan toppatakkiin", Poutiainen sanoo.
Ei syytä
varmistella
Poutiainen syöksähtää keskiviikkona naisten olympiarinteeseen Franz´s Runiin kunnossa, itsevarmana ja hyväntuulisena. Ainoana tavoitteena on olympiakulta, eikä muuten voisi ollakaan. Suomen nopeimman alppinaisen palkintokaapissa on jo suurpujottelun olympiahopeaa Torinosta 2006 sekä molemmista tekniikkalajeista MM-hopeaa Santa Caterinasta vuodelta 2005 ja MM-pronssia Val d´Isèrestä vuodelta 2009.
"Ei ole mitään syytä varmistella", hän sanoo.
Talven tulosten valossa kultaa on lupa odottaa ennen kaikkea avauslajista suurpujottelusta. Poutiainen voitti maailmancupissa sekä ensimmäisen suurpujottelun syksyllä Söldenissä että viimeisen ennen olympiataukoa Cortina d´Ampezzossa. Pujottelussa paras tulos on Levin kolmas sija.
"Vaikka tulokset ovat parempia suurpujottelussa, ajattelen itse niin, että minulla on kaksi hyvää mahdollisuutta."
Torinossa Rovaniemen tyttö teki historiaa Suomen ensimmäisellä alppihiihdon olympiamitalillaan. Hän sanoo, että lähtökohdat näihin olympialaisiin ovat helpommat.
"Torinon-talvena en ollut kertaakaan kolmen parhaan joukossa maailmancupissa ennen olympialaisia, ja sinne lähdin hakemaan ensimmäistä olympiamitalia."
"Nyt tuo varmuutta tietää, että homma on hanskassa."
Perhoset
paikallaan
Olympialaisten vauhtilajeissa vaarallisia ulosajoja ja vuosituhannen pisimmän ruotsalaisen mäkihypyn - Anja Pärsonin 58 metriä - tuottanut Franz´s Run on Poutiaiselle yhtä outo kuin kaikille muillekin vain tekniikkalajeja laskeville naisille. He pääsivät tutustumaan kisarinteeseen ensimmäisen kerran vasta tiistaina muutaman vapaalaskun verran.
"Uskon, että se on minulle vain etu", hän sanoo.
"Uusi rinne ei ole ikinä ollut minulle ongelma. Maailmancupissa on nähty, että rutiini on tässäkin asiassa valttia."
Poutiaisen ensimmäisestä startista maailmacupissa tulee maaliskuussa kuluneeksi 13 vuotta. Myös olympiaurheilijana kiintotähti on kokenut: Vancouverin kisat ovat Poutiaiselle jo neljännet.
Keskiviikkoaamuna perhoset ovat silti siellä, missä niiden pitääkin olla.
"Ilman perhosia mahassa homma ei toimi. Jos ne häviävät, on syytä lopettaa koko homma", Poutiainen linjaa.