Vuosi sitten Eurooppa käänsi katseensa 10 000 asukkaan kuntaan Perämeren rannikolle: Ii pokkasi ilmastotyön Euroopan mestaruuden.
Aiemmin samana vuonna Pohjoismaiden ministerineuvosto nimesi Iin biotalouden mallikunnaksi.
Ii pyrkii 80 prosentin päästövähennyksiin vuoden 2007 tasosta vuoteen 2020 mennessä.
Hyvinkin mahdollista, sillä päästöistä on onnistuttu nipistämään jo yli puolet.
Nämä uutiset muistuvat mieleen nyt, kun YK:n alainen ilmastopaneeli on julkaissut laajan raporttinsa.
Mitä Oulun naapurissa on tehty oikein?
Vääräleuat vitsailevat, että Ii on niin tehokas, että se voisi jättää nimestään pois toisen kirjaimen.
Kannattaisi vakavoitua, sillä takana on määrätietoista työtä, joka jatkuu ja johon on sitouduttu.
Esimerkkejä:
Energiaa tuotetaan läheltä ja uusiutuvasti – tuulesta, vedestä ja auringosta. Kuntalaisia ja yrityksiä neuvotaan energia-asioissa aktiivisesti.
Kunnan kiinteistöjä ei lämmitetä öljyllä vaan hyödynnetään maa- ja kaukolämpöä.
Valokuituverkko mahdollistaa asioinnin ja työskentelyn etänä. Henkilö- ja tavaraliikenteessä kunta käyttää sähköautoja.
Hävikkielintarvikkeet jaetaan ja muutenkin kierrätystä tehostetaan. Ii aikoo olla täysin jätteetön vuoteen 2050 mennessä.
Kouluissa seurataan energian kulutusta ja opetellaan fiksua kuluttamista.
Mitä vähemmän päästöjä, sitä enemmän säästöjä.
Rohkenisiko Oulu ottaa mallia pohjoisesta naapuristaan?
Jospa se ensimmäisenä isona kaupunkina liittyisi positiivisia ilmastotekoja toteuttavien Hinku-kuntien joukkoon, johon Iin ohella tästä läheltä kuuluvat Tyrnävä, Muhos, Utajärvi ja Raahe?
Kunnianhimoisia ilmastotyön edelläkävijäkuntia on jo 42, mutta niiden yhteenlaskettu asukasluku on vain vajaa 14 prosenttia Suomen väestöstä.
Tulossa on järeitä kansallisia ja kansainvälisiä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. On pakko.
Niitä odottaessamme voisimme aloittaa talkoot omasta kodistamme ja kaupungistamme.
Kelloa on kilistettiin alkuviikosta. Pitkän matkan juoksun viimeinen kierros on alkanut.