Metro- ja bussikuskit vaativat olympiabonuksia, passintarkastajat menevät lakkoon olympialaisten kynnyksellä, turvapalvelut järjestävä firma ilmoittaa pari viikkoa ennen kisoja, ettei saa tarvittavaa väkimäärää koulutettua. Ja Lontoossa sataa enemmän kuin miesmuistiin.
Voiko perjantaina avattavista Lontoon olympialaisista tulla yhtään mitään? Vai jääkö Britannialle musta pekka käteen, kun negatiiviset uutiset vievät päähuomion?
Kärkäs brittimedia on tarttunut hanakasti epäkohtiin, mutta kisajärjestäjät ovat pysyneet vaikeuksien keskellä luottavaisina.
He haluavat, että olympiahistorian 30. kesäkisat muistetaan urheilusta. Siihen on edellytyksiä, sillä kisapaikat ovat olleet valmiita kuukausia ennen h-hetkeä, ja useimmat areenat on testattu esikisoissa.
Kisat haluavat jättää perinnön
Lontoon kisaorganisaation pomo Sebastian Coe muistuttaa mielellään kisojen perinnöstä brittiurheilulle. Kisat paitsi innostavat nuoria urheilemaan, ne jättävät käyttöön lukuisia tasokkaita suorituspaikkoja.
Uusi Olympiastadion vastaa Britannian yleisurheilun toiveisiin. Vaikka sen katsomoa pienennetään kisojen jälkeen ja jatkokäytöstä kisaa muun muassa jalkapallon Valioliigaan noussut West Ham, yleisurheiluradat pysyvät.
Niinpä Lontoolle ei käy jatkossa yhtä nolosti kuin 2005, jolloin yleisurheilun MM-kisat piti stadionin puutteessa siirtää Helsinkiin. Lontoo on jo saanut järjestettäväkseen vuoden 2017 MM-yleisurheilun.
Uhkaa terroristeista ja hörhöistä
Coe on itse kaksinkertainen olympiavoittaja 1 500 metrin juoksusta 1980-luvulta. Hänen taipaleensa olympialaisten keulakuvana on vaatinut keskimatkan juoksijan sitkeyttä, sillä jo isännyyspäätöstä seuraavana päivänä 7. heinäkuuta 2005 Lontoossa paukkuivat terroristien pommit. Niitä ei ollut suunnattu olympialaisia vastaan, mutta turvahuolia ne lisäsivät.
Kisojen turvatoimet ovatkin massiiviset, jopa liioitellut. Paikalliset asukkaat ovat olleet ihmeissään, kun heidän talojensa katoille on kerrottu tuotavan ilmatorjuntaohjuksia, ja Thamesilla päivystää lentotukialus.
Terrori-iskujen lisäksi kisoja voivat pilata yksittäisten yrittäjien sinänsä vaarattomat aikeet, kuten kävi keväällä Oxfordin ja Cambridgen soutukisassa Thamesilla, tai viime vuoden mellakoiden kaltaiset tapahtumaketjut, joiden arveltiin johtuneen tulevaisuuttaan arvuuttelevan nuorison turhautumisesta.
Paluu arkeen Pekingin jälkeen
Brittihallitus on yleiseurooppalaiseen tapaan kiristänyt julkisen talouden kukkaron nyörejä, ja säästöt kurittavat useimmiten pienituloisia. Siksi brittien on ollut ajoittain vaikea niellä olympialaisten vaatimia miljoonia. Vaikka miljoonia on käytetty huomattavasti maltillisemmin kuin mahdillaan kerskuneessa Pekingissä.
Kisarakentamisen vastapainoksi monet kisoihin liittyvät hankkeet helpottavat jatkossa miljoonakaupungin arkea. Suur-Lontoon väkiluvun kerrottiin hiljattain ylittäneen kahdeksan miljoonan rajan, ja sille väkimäärälle etenkin joukkoliikenteen parannukset ovat arvokkaita. Olkoonkin, että kisojen takia joutuu kolme viikkoa sietämään normaaliakin pahempia ruuhkia.
Mutta siihen urheiluun. Olympialiikkeen ydin on yhä siinä, että maailman parhaat kilpailevat samoissa kisoissa. Lontoo elää toivossa, että kisat muistetaan vaikkapa Usain Boltin ME-ajasta mieluummin kuin bussikuskien eksymisestä olympiareiteillä.