Maailma muuttuu, ja sen mukana siviilipalvelus. Hallinnon tasolla uudistuksessa tehdään historiallisia muutoksia. Niiden osana tarjotaan siviilipalvelusta suorittaville ensimmäistä kertaa tilaisuus kääntää kurssia sivarin alussa, ja päättää suorittaa asevelvollisuus varusmiespalveluksena.
Tämä tervetullut muutos jää silti puolitiehen. Mahdollisuus vakaumuksellisista syistä tehtävään palvelusmuodon vaihtoon kun aukeaa sivareille vain viikoksi. Se tuo kyllä auttavasti siviilipalvelusvelvolliset tältä osin tasa-arvoisempaan asemaan varusmiespalvelusta suorittavien kanssa. Jos pasifismikärpänen puraisee jääkäriä, portit sivariin aukeavat vaikka viimeisenä palveluspäivänä. Reservin polku sivariin taas kulkee kolmen päivän täydennyspalveluksen kautta. Nyt aloitettu siviilipalvelus on elämänpituinen sitoumus.
Uudistuksista huolimatta siviilipalveluksen rakenne säilyy. Viiteen viikkoon pitenevää etäjaksoista sekä lähijaksosta koostuvaa koulutusta seuraa noin 11 kuukauden pituinen työpalvelus. Palveluksen rakenteen vuoksi luonteva rajapyykki vaihtoikkunalle kulkisi rajassa koulutusjakson ja työpalveluksen välillä. Pidempi harkinnan mahdollistava aikaikkuna korostaisi palveluksen vakaumuksellista luonnetta, ja siten palvelisi niin siviili- kuin varusmiespalvelusta.
Lakihankkeen valmistelussa esitettiin useita syitä, miksi viikkoa pidempää vaihtoikkunaa ei pidetä toteuttamiskelpoisena. Keskiöön nostettiin muun muassa kysymykset siitä, miten suhtautua palveluspäivien hyvittämiseen, sekä pidemmän vaihtoikkunan luoma riski “kikkailulle” palveluksen välttämiseksi. Samalla vähäisillä muutoshakemuksilla siviilipalveluksesta varusmiespalvelukseen kyseenalaistettiin kysyntää muutokselle.
Huoli palveluspäivien hyvittämisestä on ymmärrettävä. Voi silti olettaa, että ihminen joka päätyy tähän ratkaisuun hyväksyy tarvittaessa palveluspäivien hyvittämättä jäämisen hintana vakaumuksen mukaisesta palveluksesta.
Este kaikelle mahdolliselle kikkailulle palvelusmuotojen välillä on taas jo rakennettu lakiluonnokseen. Nykyisellään suunnitelmana on rajata palvelusmuotojen välillä siirtymät “kerta suuntaansa” -tyylisesti. Olemattoman pienet muutoshakemusten määrät taas selittyvät suomalaisten korkealla lukutaidolla. Nykylain mukaan jo aloitetusta siviilipalveluksesta ei voi siirtyä varusmiespalvelukseen, piste. “Muutoshakemus” voi toimia vain protestina asiantilasta.
Käytännön huolien ei silti pidä antaa hämärtää tämän pienemmän muutoksen perimmäistä tavoitetta: tilaisuutta vakaumusta vastaavan palveluksen suorittamiseen mahdollisimman monelle. Kun osa tulkitsee lakiuudistuskokonaisuuden horjuttavan siviilipalveluksen vakaumuksellista luonnetta, korostuu tämän pienen muutoksen rooli entisestään. Tärkeimmin aikamme ei säästä ketään meistä “mitä jos pahin tapahtuu” -kysymykseltä. Jos kokisit vastanneesi väärin, haluaisit kai toisen yrityksen?
Joonas Suanto
Helsinki