Kun Aria Juulia Emilia, 10 viikkoa, sai nimensä, läsnä oli peräti viisi sukupolvea ja kymmenen isovanhempaa: kuusi mummoa ja neljä pappaa. Mikäs sen sopivampaa, että ristiäistilaisuus sattui olemaan kansallisena isovanhempien päivänä 20. lokakuuta.
Eetu ja Pinja Åmanin esikoinen on ollut tyytyväinen vauva. Eetu on harjoitellut lastenhoitoa nuorempien velipuolten kanssa mutta muuten vauva-arkea on saatu opetella omaan tahtiin ja rauhassa.
– Vanhemmilta ja isovanhemmilta on saatu tukea, muttei liikaa neuvoja. On saatu tehdä niin kuin on itse nähty parhaaksi. Meillä on tiivis tukiverkosto, sillä suurin osa asuu Oulussa ja moni heistä muutaman kilometrin säteellä. Vauvan on saanut hoitoonkin, jos on ollut tarvis, vanhemmat kiittävät.
Tukea ja neuvoja
Sirkka-Liisa Koivukankaalle, 88 vuotta, Aria on ensimmäinen lapsenlapsenlapsenlapsi. Aikanaan lapsenlapset ja lapsenlastenlapset ovat viettäneet paljon aikaa hänen luonaan Ranuan Ellalassa ja vastavierailuilla hän on käynyt Oulussa.
– Iän mukana oppii. Kun elää niin näkee, mitä pitää tehdä. Kyllä minä heitä paljon ajattelen, ovatko olleet terveinä ja töissä, vaikka kyllä he pärjäävät, vierailuilla ja puhelimitse yhteyttä pitävä Koivukangas kertoo.
Sirkka-Liisan tytär Ulla-Maija Koivukangas ei ole vielä täysin tottunut isomummin titteliinsä.
– Isovanhemmuus on rikkaus ja kun äitikin on vielä ja tätä nuorta polvea. On niin ihana, kun lapsia on ympärillä, kun täällä käy. Suku on minulle tärkeä, Ranualla lapsuuden kotitalossaan asuva Ulla-Maija Koivukangas miettii.
– Kyllä minä yritän neuvojakin antaa. Jos on pientä ongelmaa, niin kysyvät minulta ja sitten yhdessä pohditaan, olisiko hyvä näin vai näin. Joskus voi kyllä lipsahtaa kysymättäkin, Koivukangas naurahtaa.
Mieluisia jouluvieraita
Pinjan äiti Johanna ja Ahti Kärkkäinen, mummo ja ukki, ovat ajaneet ensimmäisen lapsenlapsen juhliin Lieksasta.
350 kilometrin välimatkan vuoksi he tapaavat vauvan nyt vasta toista kertaa. Ensimmäinen kerta oli viikon vanhana.
–Totutellaan isovanhemmuuteen ja pikkuhiljaa se alkaa tuntua luontevalta. Vauva on hyvin Pinjan tyylinen, rauhallinen. Hyvin näkyvät hoitavan ja pärjäävän, mummo kehuu.
Kolmas tapaamiskerta on tulossa jouluna, jolloin nuori perhe matkaa Lieksaan.
Lapsuuden haave elänyt
Pekka Mäkitalo ilahtui, kun elokuussa sai puhelun ja kuuli, että oli syntynyt terve tyttö.
– Olen hoitanut paljon lapsenlapsia, jo pienenä serkkuja ja naapurin lapsia ja nykyinen naapuri sanoikin, ettei minulta hoitaminen lopu, Mäkitalo hymyilee.
Ison sisarusparven nuoremmasta päästä oleva Mäkitalo olisi aikanaan halunnut lastentarhanopettaksi, mutta se ei ollut mahdollista. Onneksi hoivattavaa on riittänyt, omia ja muita.
– Kun täytin 70 vuotta, lahjoitin kahden päiväkodin kahdelle sadalle lapselle päivän Vauhtipuistossa. Se oli liikuttavaa, Mäkitalo muistelee.
Läheiset suhteet ovat säilyneet kaikkiin isompiinkin lastenlapsiin. Papan luona on vähän eri säännöt ja toisenlaista puuhaa kuin kotona.
– Leikitään, pappa paistaa räiskäleitä, pelataan lautapelejä ja käydään puistossa. Syksyllä tehtiin poikien reissu Haaparantaan, Mäkitalo ja 10-vuotiaat kaksospojat Aatu ja Atte Kärkkäinen kertovat.