Ensikertalaisena sitä tulee olympialaisiin - Antti Autin unohtumattomin sanoin viiden rinkulan kisoihin - tietty kuva mielessään. Se tv:stä tuttu, tiedättehän. Huikaisevan sininen taivas, häikäisevän kirkas aurinko, lumihuippuiset vuoret, korkeat hanget, yhteenkuuluvuutta ja hyvää tuulta tursuavat ihmiset. Olympiarenkaat ja suuren urheilujuhlan tuntu.
Sitten sitä tärähtää paikan päälle ja saa tämän. Puidenlatvojen tasalla roikkuvan vetisen villasukan. Vihmovan sateen, joka on vuoroin jääkylmää vettä ja lapasen kokoisia rännänriekaleita. Vuorista ei näy vilaustakaan. Antti Autin näköiset lökäpöksyt kanniskelevat lautojaan halki lätäköiden, liian isojen housujen lahkeet ikävästi kurassa.
800 metrin korkeudesta Whistleristä pitää kiivetä bussilla kolme varttia ja 150 metriä ylemmäs etsimään lunta. Callaghan Valleyhyn matkataan korkeiden, naavaisten kuusten lomassa, vuoria katsotaan niska kenossa, Callaghan Creek -jokea rotkon pohjalle syvälle alaspäin. Sen varrella odottaisi näkevänsä karhun lohia kalastamassa. Vielä muutama vuosi sitten täällä asuivat vain karhut, nyt uutukaisen tien päästä löytyy Whistler Olympic Park, mäkihypyn, yhdistetyn, maastohiihdon ja ampumahiihdon olympianäyttämö.
Vetiseksi painunutta lunta on varovaisesti arvioiden metri. Se ei ole Whistlerille mitään, pyhähtää vapaaehtoisarmeijan bussikersantti, hymyilevä kanadalaistäti. Ei niin. Koko vuoden lumikertymä on 10,22 metriä, helmikuussa sitä pitäisi olla maassa tuollaiset 190 senttiä.
Poikkeuksellisen lämpimästä säästä on tullut olympialaisten alkupäivien kestopuheenaihe. Ennen kisoja paikalle pyyhältänyt, paikallisten ananas expressiksi kutsuma lämmin ja kostea sääilmiö toi mukanaan kylmän rinkulan kisajärjestäjien persuuksiin. Korkeat vuoret Tyynenmeren rannalla on muutenkin riskialtis yhdistelmä - sadetta, tuulia, sumua, lumivyöryjä ja nopeasti vaihtuvaa säätä. Siis pahinta mahdollista talviurheilulle. Latuja pidetään kasassa kylvämällä niille kemikaaleja, Cypress Mountainille rahdattiin lunta helikoptereilla ja ensimmäiseksi kisapäiväksi kaavailtu miesten syöksy on yhä laskematta.
Herää kysymys, miksi talviolympialaisia pitää järjestää paikassa, josta talvesta ei ole takeita helmikuussakaan. Seuraavaksi sietääkin miettiä, kuinka kauas pohjoiseen pitäisi matkustaa, että sellainen paikka enää nykyään löytyisi. Niin kauas, ettei sieltä löytyisi tähän sirkukseen palavia paria miljardia dollaria.Herää kysymys, miksi talviolympialaisia pitää järjestää paikassa, josta talvesta ei ole takeita helmikuussakaan.
Hanna Kuusiluoto Hanna.kuusiluoto@kaleva.fi