Viisi toisiinsa yhdistyvää ja eriväristä olympiarengasta on yksi maailman tunnetuimmista tuotemerkeistä. Olympialaiset voivat jalkapallon MM-turnauksen ohella ainoina onnitella itseään brandista, joka ei ole haalistunut alati kiihkeämmäksi muuttuvassa urheilumaailman kilpailuytmissä.
Olympialaisten henki on ainutlaatuinen. Suuressa kuvassa ilmapiiri on jumaluutta syleilevä, ja kisa-areenoilla hymyileviin kasvoihin törmää päivästä toiseen.
Nykyaikaisten olympialaisten isä paroni Pierre de Coubertin esitteli jo 1800-luvun lopulla tunnuslauseen, joka edelleen kestää kriittisenkin arvioinnin.
Tärkeintä ei ole voitto vaan osanotto.
Kun Suomi lähettää Vancouveriin 94 urheilijan joukkueen, ranskalaisparonin henkinen perintö on vahvasti läsnä.
Suomi on perinteinen ja vahva talviurheilumaa, josta löytyy monta potentiaalista mitalikandidaattia. Kisamatkalla on myös pitkä rivi urheilijoita, jotka täyttävät kisaturistin tunnusmerkit.
Suomen olympiakomitea hilasi valintariman hyvin alas, ja syyn tietävät kaikki: Nuoret urheilijamme saavat esimakua kovista paineista ja kokemusta tulevia suurkisoja varten, joten tuliaisina on toivottavasti muutakin kuin pelkkä kisamaskotti ja pinssi.
Olympialaisten kulisseissa kameroiden ulottumattomissa tapahtuu paljon. Vaikka vastaiskuun on hyökätty jo vuosikymmeniä sitten, doping ei suostu alistumaan, saati kuihtumaan kokonaan pois. Valitettavasti.
Testaajien ja väärinkäyttäjien välinen kilpajuoksu käy Vancouverissakin kiivaana. Jos antidopingtoimikunta ei julkista yhtään käryä, mikä on johtopäätös? Huippu-urheilu on puhdasta tai testaajat ovat kärsineet erätappion. Päätelkää itse, miten on.
Jos käryjä taas tulee, ne ovat luontevia jatkumoita päättymättömään murheellisten tarinoiden kulkuun.
Naganossa 1998 kultaisia latuja hiihtäneen Mika Myllylän tunnustukset eivät Suomen maastohiihdon kannalta olisi voineet tulla pahempaan aikaan. Nyt se on todistettu: Myllylän mitaleista heijastuu doping-voide.
Yksikin suomalaiskäry Whistlerin vuorilla veisi maamme huippuhiihdosta uskottavuuden lopullisesti.
Koska ollaan jääkiekon synnyinmaassa, Kanada elää ja hengittää kaukalon kiihkeissä tapahtumassa mukana. On selvää, että vaahteralehtisille riittää vain kulta.
Mutta pieni tilastollinen fakta kampeaa kultaa muualle. Kanada ei kotiolympialaisissaan -- ei Montrealissa 1976 eikä Calgaryssa 1988 -- voittanut yhtään kultaa.
Nuo kisat muistetaan ainakin Lasse Virenistä, Matti Nykäsestä ja kiekkoleijonista.
Kanada on Suomelle hyvä maa.