Sodankylän Viiankiaavan luonnonsuojelualueella syväkairataan parhaillaan. Monikansallinen kaivosyhtiö Anglo American vahingoittaa luonnonsuojelualuetta, häiriten siellä elävien eläinten, eliöiden ja ekosysteemien tasapainoa. Massiiviset porat käyvät miltei 24/7.
Vaikka Viiankiaapa on suojeltu sekä soidensuojelulailla että Natura 2000 -alueena, tämä on mahdollista, koska Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes myönsi Anglo Americanin tytäryhtiölle AA Sakatti Miningille kairauslupia Viiankiaavan suojellulle suoalueelle. Ja koska malminetsinnälle on laissa kummallinen poikkeus; muutoin soidensuojelulaki kieltää suoalueen vesitasapainon muuttamisen sekä maa- ja kallioperän vahingoittamisen.
Viiankiaavan alle suunnitellaan maanalaista louhosta. Mikäli alueen pohjavesi romahtaisi louhoksen seurauksena, siellä suojellut eliölajit pahimmillaan tuhoutuisivat täysin suoalueen kuivumisen vuoksi. Riski toteutui Ruotsissa Pajalan Kaunisvaaran rautakaivoksella, jossa pohjaveden pinta aleni 16 metriä.
Tilanne on vakava, sillä Viiankiaapa on yksi Euroopan suurimmista luonnontilaisista aapasoista. Siellä on havaittu muun muassa 90 lintulajia, joista 21 on luokiteltu uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi, sekä kymmenen uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltua kasvilajia. Äärimmäisen uhanalainen suokukkokin viihtyy Viiankiaavalla.
Suunniteltu kaivos edellyttäisi soidensuojelulain muuttamista edellä mainitsemistani syistä. Vakavinta tilanteessa onkin, että periaatteessa koko luonnonsuojelulainsäädäntömme on samalla uhattuna.
Viiankiaavasta voi muodostua ennakkotapaus: jos päättäjämme jyräävät suojelulakimme kaivosyhtiön kanssa nyt, onko pian mikään osa kaunista Suomi-neitoa enää turvassa?
Suojelua vesittävät lainmuutokset estääksemme meidän täytyy kansalaisina tehdä kaikkemme, puolustaa kotimaamme kauniin luonnon lainsuojaa.
Lisäksi EU:sta päin on kantautunut huolestuttavia suunnitelmia erilaisille kaivoshankkeiden pikakaistoille kriittisiksi katsottujen raaka-aineiden hankkimiseksi. Viiankiaapa saattaisi huonossa tapauksessa toimia tällaisia pikakaistojakin vauhdittavana ennakkotapauksena.
Toki Viiankiaavan suojelijakin ymmärtää, että tarvitsemme jonkin verran myös kaivoksista louhittuja mineraaleja. Emme voi kuitenkaan uhrata mitä tahansa niiden vuoksi, kuten yhtä Euroopan suurimmista luonnontilaisista aapasoista tai luonnonsuojelulainsäädäntöämme, sillä muuten joudumme vain allikosta syvään ojaan.
Vai mikä on muutaman väliaikaisen työpaikan kohtuullinen hinta, niin arvokkaita kuin ne tietysti ovat saajilleen? Ja kuka maksaa ympäristötuhot? Käsittääkseni yleensä valtio, eli me veronmaksajat.
Lopuksi minulla olisi vieno pyyntö meille kaikille. Vedotkaamme päättäjiin, virkahenkilöihin ja kaivosyhtiöön ja vaatikaamme Viiankiaavan ja luonnonsuojelulainsäädäntömme pelastamista. Kirjoittakaamme lehtiin ja sosiaaliseen mediaan, osallistukaamme mielenilmauksiin. Allekirjoittakaamme mahdolliset adressit Viiankiaavan ja luonnonsuojelulainsäädäntömme puolesta.
Jalmari Suutari
Oulu