"Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän", lauletaan lastenlaulussa. Kysymys on nimenomaan peiposta, ei viherpeiposta, sillä tämä laji ei juuri koskaan rakenna pesää lehtipuuhun. Viherpeippo valitsee pesäpaikakseen mielellään katajan tai kuusen. Tästä lintu on saanut nimet katajalintu ja katajapeipponen.
Viherpeippo (Carduelis chloris) on viime vuosikymmeninä yleistynyt huimasti. Vielä 80-luvulla lintu oli jokseenkin harvinainen. Nykyisin viherpeippo on tavallinen näky Etelä- ja Keski-Suomen lintulaudoilla. Viherpeippo on hyötynyt ihmisestä.
Viherpeipon nimen alkuosa viittaa linnun väritykseen. Loppuosaan on liitetty sana "peippo". Aivan lähisukulaisia viherpeippo ja peippo eivät kuitenkaan ole.
Peippo ja viherpeippo kuuluvat varpuslintujen lahkoon ja tarkemmin peippojen heimoon. Heimoa tarkempi tieteellisen luokittelun taso on suku. Siinä peipon ja viherpeipon tiet eroavat. Peippo kuuluu peippojen Fringilla -sukuun, viherpeippo taas tiklien sukuun Carduelis.
Lintujen suvut käyvät ilmi lintujen tieteellisistä nimistä. Tieteellisen nimen alkuosa kertoo sukunimen, loppuosa etunimen. Samoin järjestetään ihmisten nimet Unkarissa.
Kansankielisistä nimistä lintujen sukulaisuussuhteet eivät aina käy selville. On olemassa muutamia selviä lajiryhmiä, kuten lokit, kirviset tai kerttuset, joiden suomenkielisestä nimestä käy ilmi myös niiden suku.
Tervapääsky ei kuitenkaan ole sukua pääskyille, vaikka niin voisi luulla. Uivelo ja isokoskelo taas kuuluvat erilaisista nimistään huolimatta samaan koskeloiden sukuun.
