Neljä vuotta sitten kalajokisellaMervi Jaako-Martikaisellameni hermot. Lopullisesti. EsikoispoikaEetu-Wernerinimettäminen kävi mahdottomaksi suurten rintojen vuoksi. Taisipa siinä tirahtaa muutama toivottomuuden kyynelkin.
”Muistan vältelleeni jo ala-asteella uintia ja sisäliikuntaa liikuntatunneilla. Koko nuoruuteni kärsin suurten rintojen aiheuttamista niska- ja selkäkivuista ja myöhemmin jouduin olemaan töistä sairaslomalla migreenikohtausten vuoksi. Raskausaikana rinnat kasvoivat entisestään.”
Ja sitten oltiin siinä pisteessä, että Jaako-Martikainen oli varma, että vauva tukehtuu tissiin. Vastasyntyneen hoito osoittautui muutenkin haastavaksi, kun painavat rinnat aiheuttivat niskan ja käsien puutumista ja Jaako-Martikainen pelkäsi pudottavansa vauvan.
”Olin miettinyt leikkausta moneen otteeseen aiemmin, ja ryhdyin selvittämään asiaa. Selasin aluksi netissä yksityisiä palveluja, mutta päädyin lopulta terveyskeskukseen ihanan mieslääkärin vastaanotolle. Hän kirjoitti oitis lähetteen Oysiin.”
Jaako-Martikainen joutui odottelemaan vastaanottoaikaa kymmenen kuukautta.
”Puolen vuoden päästä soittelin perään, ja melko pian siitä vastaanottoaika tulikin.”
Oulun yliopistollisen sairaalan kirurgian poliklinikalle saapuessaan Jaako-Martikainen oli valmistautunut purkamaan rintakirurgiMervi Gripillelapsuuden traumansa ja pitkittyneet niska-hartiavaivansa, ja siksi yllätys olikin suuri, kun päätökseen tarvittiin vain mittanauha.
”Helpotus oli valtava. Se todella tapahtuisi! Samalla kyllä varoiteltiin, että leikkausjono olisi sitten taas sen puolisen vuotta. Laskeskelin mielessäni, että hyvällä tuurilla pääsisin leikkaukseen ennen kesää”, Jaako-Martikainen hymyilee.
Leikkaus tehtiin maaliskuussa. Se jännitti, mutta henkinen päätös leikkauksesta oli tehty jo kauan sitten.
”Tulos näkyi heti, kun heräsin nukutuksesta. Olin että wau, näen oman napani!” Jaako-Martikainen nauraa.
Haavojen paraneminen kesti useita viikkoja, mutta jo toipilasaika tuntui entistä elämää kevyemmältä. ”Moni sanoi, että näyttää ihan siltä kuin minulta olisi lähtenyt kymmenen kiloa painoa pois. Tosiasiassa sitä lähti reilu kilo, mutta sillä oli valtava merkitys.”
Jaako-Martikainen on nyt ostanut elämänsä ensimmäiset bikinit ja tehnyt alusvaateostoksia ihan tavallisissa vaatekaupoissa kalliiden merkkiliikkeiden sijaan. Niska-hartiavaivat ovat vähentyneet, ja käsillään paljon työtä tekevää kauppiasta vaivannut rannekanavaoireyhtymä kadonnut kokonaan.
Mutta mikätärkeintä, Jaako-Martikainen on saanut kokeilla jotain sellaista, mikä ei ennen leikkausta ollut mahdollista.
”Tajusin tässä yhtenä päivänä lenkillä ollessani, että hei, minähän juoksen! Se oli ihan mieletön fiilis. Nyt voin tehdä jotain, josta olen tätä ennen voinut vain haaveilla.”