Lokakuussa Oululainen Joonatan Hamari, 16, sai ainutlaatuisen mahdollisuuden aivan erilaisen kulttuurin kohtaamiseen. Isä Hannu Hamari huomasi kulttuuritalo Valveen ilmoitustaululla tiedotuksen, jossa etsittiin nuoria kansainvälisten elokuvafestivaalien tuomaristoon, International Festival of Films for Children and Young Adults.
Joonatan ilmoittautui haastatteluun ja pääsi mukaan. Matkakohteena oli kulttuurillisesti merkittävä kaupunki nimeltä Hamadan, joka sijaitsee noin 400 kilometrin päässä Iranin pääkaupungista Teheranista.
Iran ei ole varsinainen turistikohde, sillä poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne maassa on ollut pitkään varsin herkkä.
Hamarit eivät kuitenkaan epäilleet matkalle lähtöään, vaikka hotellin nimikin tuli tietoon vasta lentoa edeltävänä iltana. "Olen itse matkustellut monissa paikoissa, joten uskalsin lähteä, vaikka järjestelyistä ei saatukaan mitään tietoa", Hannu sanoo.
Ulkomaalaiset turistit käyttäytyivät Iranissa islamilaista kulttuuria kunnioittaen. Naiset kulkivat huivi päässä ja miehillä kuului olla polven peittävät housut.
Festivaalituomaristossa istunut Joonatan huomasi, ettei arvosteltavissa elokuvissa näkynyt esimerkiksi alkoholia. Se vaikuttaa koko kulttuuriin, kun kaikessa mennään uskonnon ehdoilla, Hannu pohtii.
"Vaikka Iran on laajasti islaminuskoinen maa, siellä kuitenkin kunnioitetaan myös meidän ulkomaalaisten uskontoja", Joonatan huomauttaa.
Matkalaiset yllättyivät iranilaisten ystävällisyydestä. "Vieraanvaraisuus oli melkein ylitsepursuavaa. Ihmiset ajattelivat, että vieraina olimme heille kuin lahja", Hannu kertoo. Median antama kuva Iranista ei Hamarien mukaan kerro mitään siellä asuvista tavallisista ihmisistä.
Joonatan kertoo, että Hamadanin kansainväliset elokuvafestivaalit vaikuttivat olevan todella kuuluisa ja tärkeä tapahtuma.
"Palkintogaala filmattiin televisioon ja se näkyi myös suorana internetissä", Joonatan kertoo.
Kansainvälisen nuorisotuomariston tehtävänä oli valita animaatioelokuvaehdokkaista palkinnonsaajat parhaasta animaatiosta ja parhaasta ohjauksesta sekä antaa erikoispalkinto yhdelle elokuvalle. Tuomaristossa istui ihmisiä eri puolilta maailmaa.
Tuomariston kesken kommunikointi oli Joonatanin mukaan kohtuullisen helppoa, sillä monet nuoret puhuivat englantia.
"Paikalliset ihmiset sen sijaan eivät osanneet niin hyvin kieliä." Hamadanissa ja pääkaupunki Teheranissa kulkiessaan suomalaisten mukana oli useimmiten joku, joka osasi tulkata puhetta paikallisten ja turistien välillä.
Hamadanin kaupunki sijaitsee vajaan kahden kilometrin korkeudessa. Kahdeksan päivän matkan aikana Hamarit ehtivät katselemaan myös paikallisia maisemia matkustaessaan bussilla kaupungin ympäristössä. He näkivät maaseutua ja monenlaista eritasoista elämää. Köyhissä vuoristokylissä ihmiset elivät maasta ja oljista tehdyissä taloissa.
"Siellä ei näkynyt ollenkaan koneita", Joonatan kertoo. "Yleisesti ottaen kuitenkin näytti, että ihmiset tulevat ihan hyvin toimeen."
Tavallisessa iranilaisessa kodissa turistit eivät päässeet käymään. Iranilaisen nuoren elämä näytti Joonatanin silmissä melko samanlaiselta kuin kenen tahansa nuoren. Esimerkiksi kunnioitus vanhempia kohtaan vaikutti kuitenkin olevan suurempaa kuin suomalaisessa kulttuurissa.
"Rajoituksia on, mutta niitä väistetään, ihan niin kuin nuoret muuallakin tekevät. Kyllä iranilaisnuoret Facebookiin pääsevät."
"Siellä tehdään ihan samoja asioita kuin täälläkin, mutta sitä ei vaan näe."
Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.