Oulun yleiset WC-tilat ovat pääsääntöisesti turhan siistejä, arvioivat vessojen seinäkirjoituksia taltioivat Ari-Matti Lappalainen ja Matias Tapaninen.
– Vessakirjoitusten etsiminen on kuin arkeologin työtä. Helmi teksti ei välttämättä ole se, joka näkyy päällimmäisenä, Lappalainen sanoo.
Miehet muodostavat akustisen Jalot pojat -duon, jonka sanoitukset on kirjoitettu seinäraapustusten pohjalta.
Alkunsa projekti sain Snookerin vessoista, jonka seinät ovat sillisalaattia. Paikan henki ruokki inspiraatiota.
– Snooker on underground-skeneä, monen kulttuuri-ihmisen kantapaikka. Tekstit siinä paikassa alkoivat tuntua runollisilta.
Ihmisenä olemisen kirjo
Vessakirjoitukset ovat miesten mukaan aforismityyppisiä lausahduksia ja sananparsia.
– Käymälät ovat vanhimpia keskusteluforumeja. Niiden teksteissä on tietynlainen vakiintunut muoto. Ääniä, jotka käyvät keskustelua.
Tyypillinen vessakirjoitus kertoo duon mukaan joko itse vessatoimituksesta tai ryyppäämisestä. "Viisas mies ei kuse vastatuuleen" tai "Ole mitä olet, mutta tee se kännissä" ovat kuvaavia esimerkkejä.
– Baari-iltojen eri vaiheet näkyvät teksteissä. Näkyy nousuhumalan euforia sekä laskuhumalan apeus ja katkeruus. Voi olla hyviä runoja ja vihaista purkautumista ituhipeistä, kommelluksia ja heittoja, Lappalainen kuvailee.
Snookerissa miesten ja naisten ("luvan kanssa sulkemisaikaan") tilojen teksteissä näkyy eroja.
– Naisten vessoissa tekstit ovat selkeästi artikuloituja. Naisilla on enemmän laululyriikkaa. Miesten vessojen tekstit ovat sottuisempia, kaikenlaista ripulia, Tapaninen analysoi.
Erilaisten tekstien inspiroimana tai jopa väkisin absurdiksi vuoropuheluksi yhdistämällä syntyvät kaksikon lyriikat.
Kun runosuoni alkoi sykkiä pari vuotta sitten keväällä, Taiteiden yö otettiin päämääräksi. Positiivinen palaute kannusti jatkamaan. Ensimmäinen levy ilmestyy perjantaina.
Kovin kantaaottavia tai kärkkäitä kirjoituksia duo ei huoli.
– Jos käyttää tekstiä, jossa on vahva poliittinen kannanotto, pitäisi itsekin ottaa kantaa, eikä se olisi enää kenenkään mielestä hauskaa, Tapaninen sanoo.
Minkälaisia merkkejä kaksikko itse jättää jälkeensä?
– Me ollaan oikeasti jaloja poikia, ei sotketa. Täytyy myös kunnioittaa paikkaa: saako seinille kirjoittaa vai ei.
Jos miehet kuitenkin jättäisivät viestinsä Oulun vessojen seinille, se olisi jotakin nokkelaa ja positiivista.
– Tai puhelimelle sovelluksena seurattava kartta, joka muodostaisi jatkokertomuksen eri vessoihin piilotettuna, Lappalainen innostuu.
– Täytyy sanoa, että kun vessatekstejä on nyt pari vuotta pyöritelty, ei jaksa vähään aikaan enää, Tapaninen toppuuttelee.