Nallikarissa on nähty merenneito. Samoin Valkiaisjärvellä.
Pyrstöllään vettä loiskutteleva ja sukelteleva neito ei ole Ariel eikä mikään muukaan satuolento vaan yhdeksänvuotias Amanda Westin.
Muodonmuutos merenneidoksi vaatii pyrstön ja räpylän.
– Pyrstö on uimapukukangasta ja vedetään jalkojen ja massun päälle, kuuluu Nallikarin rannan pukukopista, jossa Amanda vaihtaa ylleen bikineitä.
Kopista päästyään tyttö sujahtaa sinivihreään pyrstöönsä ja jatkaa matkaa kohti rantavettä tasajalkaa hyppien. Toki pyrstöosan saisi nostettua polvien yläpuolelle, mutta Amandasta on kiva hyppelehtiä.
– Nyt jalat räpylään. Äiti, auta!
Mustassa räpylässä on napakat aukot molemmille jaloille. Räpylän peitoksi Anu-äiti vetää pyrstön leveimmän osan.
Käsipohjaa
Pilvinen sää ei ole houkutellut Nallikariin juurikaan muita uimareita.
Vesi jatkuu matalana vaikka kuinka pitkälle.
– Tässä joutuu menemään käsipohjaa, sukeltelemaan tottunut pieni merenneito huomauttaa.
Toisin on mökkivesillä Hiukkavaaran lähellä Valkiaisjärvellä. Siellä Amanda aloitti uimakautensa jo toukokuussa.
– Tyttö on aina ollut sellainen vesipeto. Oppi uimaankin todella varhain, kertoo äiti.
Karjasillalla asuva Amanda menee syksyllä neljännelle luokalle. Hän käy Oulun ruotsalaista koulua ja harrastaa uimisen lisäksi tanssia ja ratsastusta.
Uteliaita katseita
Amandasta tuli merenneito vasta tänä kesänä.
Oulun uimahallissa Raksilassa järjestettiin kesäkuussa viisipäiväinen merenneitouintikurssi lapsille.
– Ilmoitin Amandan mukaan, kun ajattelin, että se juuri hänen juttunsa, Anu Westin kertoo.
– Aluksi tuntui hankalalta päästä vedessä eteenpäin, kun jalat ovat kiinni toisissaan. Mutta aika nopeasti opin uimaan pyrstön kanssa. Teimme myös voltteja ja sukeltelimme renkaiden läpi, Amanda jatkaa.
Kurssilla hän käytti lainavälineitä. Kun se päättyi, tilattiin ikioma pyrstö räpylöineen.
Merenneitouimarit ovat tervetulleita uimahallien ja uimarantojen lisäksi kylpylöihin, esimerkiksi Oulun Edeniin, jonne Amandakin on ehtinyt polskimaan.
– Muut uimarit ovat olleet uteliaita ja ihmeissään, mutta vihainen kukaan ei ole ollut, hän kertoo.
Merenneitoilu saattaa tarttua. Ainakin pienen merenneidon äiti toivoo, että Oulussa järjestettäisiin vastaavia kursseja myös aikuisille.
Tekniikka haltuun ohjatusti
Merenneitouinti on Suomessa melko uusi tuttavuus, joka tarjoaa liikunnallisuutta, kehonhallintaa ja hauskanpitoa.
Lajiin kannattaa tutustua kurssien kautta. Niillä harjoitellaan uintityyliä, helppoja temppuja ja kelluntaa, eikä omaa pyrstöä räpylöineen tarvita. Uimataito pitää sen sijaan olla.
Vaikka leveä neopreeniräpylä antaa uimiseen vauhtia, vedessä eteneminen – sekä pinnalla että uppeluksissa – vaatii oman tekniikkansa.
Suomessa merenneitouintia ovat harrastaneet lähinnä lapset ja nuoret, vaikkei laji kysykään ikää.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa merenneitouinti (mermaiding) on myös aikuisten treenilaji, joka kehittää keskivartaloa ja syviä lihaksia.
Esiintyvät ja kilpailevat ammattimerenneidot panostavat asuihin ja koreografioihin.