Vesi on elementti, jonka seassa ihminen pystyy liikkumaan vaihtelevalla menestyksellä. Vauhtiin vaikuttavia tekijöitä on niin monta, ettei niitä kaikkia voi tähän listata. Mainittakoon kitka, ihmisen (tässä tapauksessa uimarin) liikkeet ja niiden hiomiseen uhratun harjoittelun määrä ja laatu.
Pekingin olympialaisten uintikilpailuissa syntyi ennen kokemattomat 25 maailmanennätystä. Suma on valtaisa verrattuna esimerkiksi neljä vuotta sitten Ateenassa järjestettyjen olympialaisten kahdeksaan maailmanennätykseen.
Ateenassa uitiin taivasalla, Pekingissä katon alla. Pekingin Vesikuution allas oli syvempi kuin Ateenan olympia-allas. Syvempi allas vähentää veden pintaliikkeitä ja samalla kitkaa. Veden liikkeisiin vaikuttavat myös rataköydet, jotka olivat Pekingissä tietysti viimeistä huutoa.
Itse uimarin tekemisistä olennaisimpia ovat fyysinen kunto, uintitekniikka, lähtö, käännös/käännökset ja maaliintulo. Lähtöä nopeuttaa paitsi reaktionopeus myös lähtökorokkeen muotoilu. Aikaa voitetaan, kun uimari pääsee parhaasta mahdollisesta asennosta liikkelle ja osaa sukeltaa veteen oikeassa asennossa. Kääntymistekniikka ja voiman muuntaminen tulosuuntaan vieväksi ovat nekin tärkeitä.
Huippu-uimarit osaavat laskea altaanmitalle vaadittavien vetojen määrän. Kun uimari tietää tarkkaan, monen vedon päässä maali on, voi loppuaikaa parantaa. Sitten tulevat vielä uimapukuteknologia, henkinen kantti, onnenkantamoiset, michaelphelpsit...
STT-JARKKO SORJONEN