Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvijoija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Miltä kuulostaisi yleisön keskellä pyörivä lihamylly ja vereen tahriutunut nurmikko? Entä Jägermeisterin ja särökitaroiden vahvistama yhteenkuuluvuuden tunne, kun tiedät, että jokainen ympärilläsi on veljesi tai siskosi? Ovatko Obituary, Hell ja Satan kohtalo, jota toivot salaa anopillesi? Tätä kaikkea on vuoden 2015 Jalometallin perjantai. Hevareiden arkipäivää.
Sään jumalat suosivat metallikansaa, sillä kuumassa ja aurinkoisessa iltapäivässä riitti menoa ja tapahtumaa joka lähtöön. Jokavuotinen mustiin pukeutuneiden pitkätukkien Oulun-kokoontuminen keräsi sadoittain metallihenkistä festarikansaa Kuusisaareen, jossa lavalle nousivat muun muassa Battle Beast, Hell, Cradle of Filth ja Saxon. Vaikka Jalometalli ei tapahtumana olekaan kovin suuri, ei se jätä kylmäksi, sillä hevikansasta lähtee varmasti lukumäärästä huolimatta runsain määrin liikettä, ääntä ja asennetta, kuten myös tänä perjantaina – todistetusti.
Ensimmäisenä iltana lavalle nousi tuttuun tapaan niin uusia kuin vanhoja, kotoisia suomalaisia kuin maailmankuulujakin bändejä, aina Encryptedistä Saxoniin asti. Thrashia, death metalia, black metalia, vanhan koulukunnan brittiläistä heavya – Jalometalli tarjoilee jälleen kaikkea metalliksi kutsutun puun monista oksista. Niin yleisössä kuin lavallakin riitti tänäkin vuonna monen sukupolven edustajia. Kitaroiden särinä raikui koko illan aina torille asti, ja kukapa ei haluaisi Jalometalli-iltansa päättyvän ääni käheänä, kun Saxonin keulakuva, 39 vuotta bändinsä kanssa asenteella vetänyt Biff Byford on huudattanut yleisöä puolentoista tunnin mittaisen setin aikana?
Vaikka bändit tarjosivatkin läpi illan armotonta tykitystä lähestulkoon taukoamatta melkein jokaiselle sopivaan makuun, eivät metallifestarit olisi koskaan täydellisiä ilman muita alan ihmisiä – ja luonnollisesti olutta. Hyvä yhteishenki on ominaisuus, joka Jalometallissa nousee pintaan muidenkin metallifestareiden tapaan – vai keksitkö toista paikkaa, jossa voit juosta ympyrää ja töniä muita ja keikan jälkeen pyyhkiä pölyt vaatteistasi ja olla kuin mitään ei olisi juuri tapahtunutkaan?
Kokonaisuutena perjantai oli hyvä paketti, josta jäi mielenkiintoinen maku suuhun. Hieman olutta, Jägermeisteriä ja muikkuja, vähän savukoneen savua ja pittipölyä, kaikki kuorrutettuna kurkkua raastavalla tunteella, kun tietää antaneensa osansa heviasenteeseen.