Suomen yhteiskuntaa ja hyvinvointivaltiota nakertaa ilmiö, joka yhä enenevissä määrin vähentää verotuloja. Tulojen siirtämisen veroparatiiseihin mahdollistaa se, että meiltä Suomessa puuttuu muun muassa velvollisuus raportoida ulkomaisista rahavirroista. Kun ei voida seurata rahavirtoja, niin ei voida myöskään tarttua epäilyttäviin liikkeisiin.
Samoin puuttuu työvoimaa asian tutkimiseen. Ongelman laajuudesta kertoo se, että Sveitsin ja Luxemburgin kaupparekistereistä on löytynyt muun muassa noin 2 200 suomalaisnimeä.
Rahavirtojen siirtämistä kutsutaan myös nk. aggressiiviseksi verosuunnitteluksi, mikä hyväksikäyttää lainsäädäntöjen porsaanreikiä. Veroparatiiseja käytetään hyväksi tekemällä perusteetontakin laskutusta taikka muita oikeustoimia, jotta kotimaassa saatu tulo näyttäisi pienemmälle.
Kansainväliset yritykset siirtävät yhtiön sisällä voittoja matalien verojen maissa sijaitseviin yhtiöihin aina sen mukaan mikä on kannattavinta. Tätä voi tapahtua myös ei-veroparatiisimaiden kesken. Myös tappioita vähennetään seuraavien vuosien verotuksessa eri maissa eri tavoin, mitä käytetään hyväksi.
Useimmissa maissa korkomenot ovat verovähennyskelpoisia ja sitäkin voittojen siirtelyssä käytetään hyväksi ilman todellisen velkaantumisasteen nousemista.
Yhtiö voi jopa perustaa veroparatiisimaahan rahoitusyhtiön, joka myöntää lainoja korkean verotason maassa oleville yhtiön osille.
Viime aikoina on ollut paljon keskustelua siitä, miten eräs terveyspalveluita tuottava yhtiö on voittonsa kerännyt Suomesta, osittain myös Kela-korvauksista ja käyttää häikäilemättömästi hyödyksi Suomen lainsäädännön porsaanreikiä. Toiminta on lyhytnäköistä ja rapauttaa Suomea kuin leviävä syöpä.
Suomi ei kykene yksin tähän ongelmaan tuomaan ratkaisua, mutta yhteistyössä ratkaisun tulisi löytyä, eikä tilanteeseen saa tyytyä. Veroparatiisien käyttäminen ei ole oikein palkansaajaa, pienyrittäjää ja hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan.
Sari Halonen
eduskuntavaaliehdokas (sd.)
Oulu
