Verk­ko­pal­ve­lut vievät kuvat il­mai­sek­si

Verkkopalvelut keräävät yksityisten tallentamaa sisältöä käyttöönsä, eivätkä maksa korvauksia.

Monet yritykset keräävät verkkopalveluillaan yksityisten ihmisten tallentamaa sisältöä omaan käyttöön. Joskus näin tekevät myös yllättävät tahot.

Esimerkiksi auto-, työpaikka- ja asuntoilmoituksia julkaisevan Oikotien käyttäjien palveluun lataamat kuvat ovat sekä Oikotien että samaan konserniin kuuluvien yritysten käytettävissä.

Oikotien liiketoiminnasta vastaava johtaja Riikka Kouhi kertoo, että ensisijaisesti Oikotie on halunnut laajat käyttöoikeudet kuviin, jotta kuvien väärinkäytöksiin pystytään puuttumaan.

Kuvia käytetään Kouhin mukaan kuitenkin säännöllisesti markkinointitarkoituksissa Sanoman eri julkaisuissa. Kuvia on käytetty myös lehtijutuissa.

”Esimerkiksi viime kesänä Ilta-Sanomat teki artikkelin kesämökeistä, jossa käytettiin Oikotiellä julkaistuja kuvia.”

Kouhi kertoo, että myös Oikotien osakkailla on mahdollisuus käyttää kuvia. Esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomat on käyttänyt Oikotien kuvia muutamassa lehtijutussa.

Myös Kaleva omistaa osan Oikotiestä. Kalevan päätoimittajan Markku Mantilan mukaan lehti voisi käyttää Oikotiellä julkaistuja kuvia vain, jos se palvelisi tarkoitusta.

”Lähtökohta on, että mainoskuvat ja uutiskuvat ovat erikseen.”

Freelance-journalistien puheenjohtaja Heikki Jokinen on huolissaan siitä, että lehdet ovat käyttäneet Oikotiellä julkaistuja kuvia lehtijutuissa. Hänen mielestään siitä kärsii sekä lehden laatu että ammattikuvaajat.

Käyttöoikeuksien hamuaminen on laaja ilmiö. Esimerkiksi Facebook, Instagram ja Google ottavat oikeudet käyttää ja julkaista ihmisten tuottamaa materiaalia ilman eri korvausta.

Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehitysjohtajan Jyrki Kasvin mukaan yritykset haluavat käyttöoikeudet varmuuden vuoksi.
”Jos joku haastaa yrityksen oikeuteen jostakin syystä, käyttöehtosopimukset pesevät yrityksen kaikesta vastuusta. Omalla omaisuudella saa tehdä mitä vaan.”


Tietokirjailija Jukka Korpela on samoilla linjoilla. Hänen mielestään varsinkin yhdysvaltalaisilla yrityksillä on tapana laatia niin laajoja ja seikkaperäisiä sopimuksia, että ”ne kattavat kaiken mahdollisen ja mahdottoman”.

Korpela myös arvelee, että yritykset saattavat kerätä tarkoituksella kuvapankkeja.

”Vaikka valtaosalla kuvista ei ole myyntiarvoa, voivat yritykset yrittää seuloa esille sellaisia kuvia, joita voisi myydä. Näin kertyy vähitellen myytävää.”

Korpela muistuttaa, että nykyään digimaailmassa voidaan tehdä suuriakin voittoja myymällä jotain tuotetta halvalla, jos sitä myydään tarpeeksi paljon.

Heikki Jokisen mielestä ammattikuvaajan ei pitäisi missään tapauksessa ladata itse ottamiaan kuvia Facebookiin.

Hän muistaa tapauksen Haitin maanjäristyksestä, jolloin ammattikuvaaja joutui käyttämään erästä sosiaalista mediaa kuvien lähetykseen, koska yhteydet toimivat niin huonosti. Tämä sosiaalisen median yritys myi kuvat eteenpäin kansainvälisille kuvatoimistoille.

Kuvapalvelut ovat yleistyneet vauhdilla. Niin myös ongelmat.

Suomen valokuvajärjestöjen keskusliiton toiminnanjohtaja Mikko Säteri kertoo, että heille tulee lähes päivittäin yhteydenottoja, joissa jokin kuva on levinnyt eteenpäin kuvan ottajan tietämättä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallitusneuvos Jorma Waldén ymmärtää, että monilla on hirveä tarve saada ottamiaan valokuvia kaikkien nähtäville. Kuvia voidaan käyttää kuitenkin väärin.

”Kuvia voidaan käyttää sellaisissa yhteyksissä, joissa loukataan moraalia. Voi olla, että näihin tapauksiin voidaan lakiteitse jälkikäteen puuttua, mutta vahinko on jo tapahtunut. Kun jotain nettiin laitetaan, ei sitä sieltä saa pois.”