Internetissä julkaistavat lehtien verkkoversiot eivät ole täyttäneet niille 90-luvulla asetettuja odotuksia, sanoo verkkolehtiä väitöskirjassaan tutkinut Teemu Santonen. Hänen mukaansa vain suuret lehtitalot ovat onnistuneet luomaan verkkolehdistä lukijoita laajemmin kiinnostavia tuotteita, kun taas jotkut pienemmät kustantajat ovat päätyneet jopa sulkemaan nettilehtensä.
"1990-luvun lopun internethuumassa liiketoiminnan volyymit kuviteltiin astetta suuremmaksi kuin mitä ne todellisuudessa olivat. Ilmiö on vähän sama kuin umts-lisenssien huutokaupoissa", Santonen vertaa.
Santosen mukaan verkkolehtimarkkinoilla on ollut havaittavissa polarisoitumista. Suurilla lehtitaloilla on varaa panostaa innovatiiviseen nettiversioon, kun taas pienten paikallislehtien resurssit eivät riitä verkkoversion kehittämiseen.
Nettilehden pyörittäminen edellyttää lehtiyhtiöltä tiettyä kriittistä massaa verkkolehden peruskulujen kattamiseksi, mutta Suomen kaltaisessa pienessä maassa ei kaikilta lehdiltä tarvittavaa massaa löydy.
"Jos pienet lehdet eivät lähde innovatiivisemmin kehittämään verkkoversioitaan, ovat liiketoiminnan näkymät aika huonot", Santonen ennustaa.
Santosen verkkosanomalehtien räätälöimistä käsittelevä väitöskirja tarkastettiin perjantaina Helsingin kauppakorkeakoulussa.
Pelkät uutiset eivät riitä
Santosen mukaan verkkolehtien kustantajien täytyy kehittää lehtiensä oheen houkuttelevia lisäpalveluita. Pelkällä perusuutispalvelulla ei nykyään enää pitkälle pötkitä, kun uutisia tulvii joka tuutista.
Yksi mahdollisuus verkkolehtien kehittämiseksi on esimerkiksi erilaisten osto- ja myynti-ilmoitusten siirtäminen paperilehdestä internetiin. Santonen ottaa esimerkiksi asuntoilmoittelun, jonka internetpalvelut ovat lähteneet hyvin käyntiin. Toinen esimerkki ovat muun muassa muusikoille ja pienten vauvojen vanhemmille suunnatut nettisivut, joiden ilmoituspalstat ovat nousseet suureen suosioon.
"Ilmoitusten siirtyminen internetiin saattaa tulevaisuudessa pienentää lehtien sivumäärää suurestikin. Tällä saattaa olla oma vaikutuksensa myös Suomen metsäteollisuuteen", Santonen arvioi.
Santosen mukaan menestyvienkin verkkolehtien liiketoiminta on jäänyt varsin vähäiseksi verrattuna saman yhtiön printtilehtien toimintaan. 1990-luvun puheet internetin aiheuttamasta lehtimaailman vallankumouksesta voidaankin unohtaa, mutta pitkällä aikavälillä verkkolehtien asema on vahvistumassa.
"Internetin asema tiedonvälityksessä vahvistuu väistämättä. Tämä ei kuitenkaan näy jyrkkänä laskuna lehtien tilaajaluvuissa, vaan pikemminkin hitaana laskevana trendinä", Santonen sanoo.
Suomen vanhimmat verkkolehdet alkavat Santosen mukaan olla kymmenen vuoden iässä. Lehtien ulkoasu ja niiden oheispalvelut ovat kehittyneet tutkijan mukaan merkittävästi 1990-luvun puolivälistä.
"Nettilehtien pioneerikausi alkaa olla ohi. Nyt on markkinoilla alkamassa uusi kilpailukierros", Santonen toteaa.