Tänä vuonna Suomessa käytetään noin 236 000 punasoluvalmistetta, arvioidaan SPR:n Veripalvelusta. Saman verran punasoluvalmisteita käytettiin viimeksi vuonna 1991.
Määrä on laskenut huippuvuodesta 1996 lähes kolmanneksella. Sen jälkeen käyttö on vähentynyt vuosittain 1–2 prosenttia ja tänä vuonna jopa viisi prosenttia.
”Sairaalat ovat kriittisiä, kenelle verta annetaan ja kuinka paljon”, sanoo lääketieteellinen johtajaTom KrusiusVeripalvelusta. Turhat verensiirrot maksavat eikä niistä ole hyötyä potilaalle.
Krusius arvelee, että suuri syy käytön vähentämiseen on heidän tiedottamisensa sairaanhoitopiireille ja erityisvastuualueille.
”Nukutuslääkärit ja syöpäpotilaita hoitavat veritautilääkärit ovat vetäneet johtopäätökset tutkimuksista, ettei ylimääräisistä verensiirroista ole hyötyä potilaalle.”
Ne voivat aiheuttaa allergisia reaktioita, elimistön puolustusjärjestelmän heikentymistä ja tartuntojen lisääntymistä.
Yhtenä syynä Krusius pitää kuntataloutta ja sairaaloiden resursseja. ”Rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä pitää säästää ja kohdentaa sinne, missä sitä todella tarvitaan.”
Suomessa käytettiinaiemmin enemmän verta kuin Euroopan maissa keskimäärin.
Nyt ero on tasoittunut niin, että kun Länsi-Euroopan maissa käytettiin toissa vuonna 42 punasoluvalmistetta tuhatta asukasta kohden, Suomessa käytetään tänä vuonna 43,5.
Verentarpeeseen vaikuttaa kaksi vastakkaista suuntausta. Verta tarvitaan, koska vanhusten määrä kasvaa ja valtaosa verta saavista potilaista on vanhuksia
Toisaalta leikkaus- ja nukutustekniikoiden kehittyminen ja lääkäreiden asenteiden muuttuminen vähentävät käyttöä.
Myös hoitotavat ovat muuttunut esimerkiksi sydänleikkauksissa. Ennen tehtiin paljon ohitusleikkauksia, joissa sepelvaltimon ahtauma ohitetaan verisuonisiirteellä, joka on otettu jostain muualta vartalosta.
Nyt niitä ovat syrjäyttäneet pallolaajennukset, jossa ahtautunutta verisuonta laajennetaan. Siinä verivalmisteita tarvitaan vähemmän.
Verenkäyttö riippuumyös sairaalasta. Oysin punasoluvalmisteiden käyttö asukasta kohti oli viime vuonna keskitasoa eli noin 44 valmistetta tuhatta asukasta kohti. Vähiten niitä käytti Helsingin seudun yliopistollinen keskussairaala Hyks.
Oys on ostanut kolme viime vuotta veri- ja verisoluvalmisteita neljällä miljoonalla eurolla joka vuosi. Vuonna 2008 niitä ostettiin 3,5 miljoonalla ja sitä edeltävänä vuonna noin kolmella miljoonalla. Kehitys on siis päinvastainen kuin koko maassa, mikä johtuu Oysin potilasmäärän kasvamisesta.
Viime vuonna Oysissa käytettiin kahden miljoonan euron edestä eli 16 000 puna- ja valkosolupussia ja lähes saman summan edestä verihiutaleita.
Verenkäyttö yleensä riippuu esimerkiksi potilaiden iästä ja siitä, kuinka paljon leikkauksia tehdään suunnitellusti tai päivystyksessä, jossa verta kuluu enemmän. Kaikki sairaanhoitopiirit eivät myöskään tee kaikkia hoitoja.
Pienissä ortopedisissä eli luu- ja tukielinsairauksien leikkauksissa, esimerkiksi tekonivelen asentamisessa tai sappirakon poistossa tarvitaan vain harvoin verensiirtoja, jos potilas ei ole aneeminen.
Suurissa leikkauksissa, kuten isoissa syöpäleikkauksissa tai verisuonten korjausleikkauksissa tarvitaan usein verivalmisteita.
”Monilla on nykyään myös verenhyytymistä estäviä lääkkeitä, jolloin potilas vuotaa väistämättä enemmän leikkauksen yhteydessä”, Krusius sanoo.