Lääketieteen opiskelija Jukka Torvikoski, 21, kokee elämänsä ensimmäisen verenluovutuksen Isokadun veripalvelutoimistossa Oulussa. Tiskiltä Jukka saa vuoronumeron ja kyselylomakkeen, jonka hän täyttää omaa vuoroaan odotellessa.
Luovuttajan tulee olla täysi-ikäinen ja terve henkilö. Hänen tulee olla asunut Pohjoismaissa viimeisen kolmen kuukauden ajan ja hänen tulee painaa vähintään 50 kiloa. Lisäksi on muita kriteerejä, joiden tulee täyttyä ennen verenluovuttamista.
"Kävin jo etukäteen netissä tekemässä testin, jonka avulla selvitin, sovinko verenluovuttajaksi", Jukka kertoo.
Oman veriryhmän tietäminen ei ole edellytyksenä luovuttamiselle. Jukallekin oma veriryhmä selviää vasta verenluovutuksen yhteydessä.
Luovutuksessa Jukkaa auttaa hoitaja Mervi Näyhä. Jukka asettelee itsensä puolimakuulle mukavan näköiseen tuoliin ja Mervi kertoo vaihe vaiheelta, mitä luovutuksessa tapahtuu.
"Verta otetaan 450 ml. Leikkauksissa menee helposti yli viisi veripussia, suurissa leikkauksissa voi mennä reilusti yli 10 pussia", Mervi kertoo veren tarpeesta. "Kesäkuukausina luovutuspaikoilla on hiljaisempaa. Esimerkiksi kylvötyöt ja loppukesästä koulujen alkaminen suuntaavat ihmisten huomion muualle."
Jukalla on oikeus vetäytyä tilanteesta millä hetkellä hyvänsä, vaikka ihan ilman syytä. Tätä miestä eivät neulat kuitenkaan hirvitä ja verenluovutus sujuu ongelmitta alle kymmenessä minuutissa. "Yllätyksenä tuli ainoastaan koko homman yksinkertaisuus. Kuvittelin, että tänne olisi pitänyt ilmoittautua etukäteen tai vähintään täyttää läjäpäin papereita. Tämä on yllättävän helppoa", Jukka sanoo ja lupaa tulla toistekin.
Veripalvelutoimiston ovi on käynyt tasaiseen tahtiin koko vierailumme ajan. Auttajat ovat liikkeellä. Vakioluovuttajista huolimatta joidenkin veriryhmien verestä on joskus pulaa. Veritilanteen voi käydä tarkistamassa veripalvelu.fi -sivustolta. Samalla voi käydä tekemässä Sovinko luovuttajaksi? -testin.
"Auttaminen tuntuu aina hyvältä", Jukka hymyilee. Kiitokseksi luovutuksesta hän saa pullakahvit.
Tuomas Koistinen, 21, on ollut sairaalassa lähes kuukauden ajan vakavan moottoripyöräonnettomuuden seurauksena. Hän on käynyt läpi isoja leikkauksia. Toista jalkaa ei saatu pelastettua, vaan se päädyttiin amputoimaan polven alapuolelta.
"Tässä olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Säilyin kuitenkin hengissä ja halvaantumatta."
Vaikka sairaalaelämä tuntuukin välillä tylsältä ja yksitoikkoiselta, päättäväinen ja elämäniloinen mies ei ole vaipunut synkkyyteen. Näin vakava onnettomuus pysäyttää kuitenkin kenet tahansa miettimään, niin Tuomaksenkin. "Asenteet ovat muuttuneet paljon. Tällaisessa tilanteessa verta luovuttavien ihmisten apu konkretisoituu. Verta tarvitaan hirvittäviä määriä", Tuomas toteaa.
Armeijassa Tuomas sai tilaisuuden luovuttaa verta. Silloin hän ei osannut aavistaa joutuvansa itse pian tilanteeseen, jossa tarvitsisi jopa kymmenien verenluovuttajien apua.
"Toivon voivani luovuttaa verta vielä tämänkin jälkeen", hän sanoo. Näin Tuomas pääsisi tekemään vastapalveluksen ehkä heille, jotka aikoinaan ojensivat kätensä hänen henkensä pitimiksi.
Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten
kirjoittajien ryhmään