Onni Toljamo on paikalla täsmälleen sovittuna aikana, tietenkin.
Rintamaveteraaniliiton tuore kunniapuheenjohtaja on ollut säntillinen koko ikänsä.
– Sain auton parkkiin aivan nurkan taakse, Toljamo myhäilee.
95-vuotiaan veteraanin kulkupelinä on nyt uudehko Bemari.
– Sellainen pieni, 2-sarjalainen. Edellinen ei olisi sopinut nykyisen asunnon autotalliin.
Kerran haastettu
Onni Aatos Toljamo on Rintamaveteraaniliiton pitkäaikainen toimija.
Liiton valtakunnallisena ykkösvarapuheenjohtajana vierähti yksi ja sitten puheenjohtajana 12 vuotta. Vain ensimmäisellä valintakerralla puheenjohtajaksi oli vastaehdokas. Rintamaveteraanien Oulun piiriä hän johtaa edelleen.
Nyt tämä hämmästyttää, sillä aikoinaan Toljamo harkitsi pitkään Rintamaveteraaniliiton jäsenyyttä, kun oli niin paljon luottamustehtäviä.
Lopulta hän liittyi järjestöön ja oli pian koko valtakunnallisen liiton johdossa.
– Hyvä kysymys, hän vastaa uteluun, miksi rintamaveteraanit ja monet muut tahot eri vuosikymmeninä ovat valinneet juuri hänet vetäjäkseen.
– Olen sitä itsekin ihmetellyt.
Tällä hetkellä Toljamo on myös maaherra Eino Siuruaisen johtaman Rokua-konsernin hallintoneuvoston varapuheenjohtaja.
Kehut nuorille
Sotiemme veteraaneja on enää yhdeksisen tuhatta. Noin kolmasosa heistä on naisia.
– Päivä päivältä lukumäärä menee vain yhteen suuntaan, Toljamo pelkistää.
Veteraaneja kuitenkin arvostetaan. 60- ja 70-luvulla tilanne oli toinen. Kerrallinen pääministeri erehtyi jopa sanomaan, ettei veteraanien tulisi kokoontua julkisesti.
Muutos suhtautumisessa alkoi 80-luvulla.
– Ja tänä päivänä nuoretkin arvostavat.
Toljamo on havainnut nuorissa muutakin kunnollista.
Vapaan kasvatuksen aiheuttamasta notkahduksesta on selvitty, mistä osaltaan kertoo nuorison alkoholin kulutuksen lasku, hän sanoo.
Veljien hyväksi
Sotiemme veteraanit saavat marraskuusta lähtien kuntoutusta lukuun ottamatta samat tuet kuin sotainvalidit.
Toljamosta se tuntuu hyvältä, koska "tätä olemme koko ajan ajaneet".
Määrärahat ovat nyt arviomäärärahoja. Rahat eivät siis lopu: piikki on auki kaiken päätetyn tuen saamiseen.
Aikaisemmin kaikkea hyvää oli voitu luvata, mutta budjettiperusteiset määrärahat saattoivat loppua kesken.
– Kunnista riippuu kuitenkin yhä paljon, hän huomauttaa.
Veteraanien tilanteessa harmittaa vain se, että tähän kesti niin kauan päästä.
– Veljien hyväksi olisi pitänyt tehdä paljon jo aikaisemmin.
Täysi kaaos
Toljamo varmistaa moneen kertaan, ettei tästä jutusta tule liian kehuvaa.
Hän esimerkiksi ”ei ole sotasankari. Samanlaisia kokemuksia on monilla parhaat vuotensa sodassa antaneilla”.
Toljamo on kotoisin Ranualta, missä hän nuorena suojeluskuntalaisena joutui ilmavartioaseman päälliköksi, kymmenkunnan lotan esimieheksi.
Kahta desanttia hän oli pidättämässä talvisodan aikana Ranuanjärven jäällä.
– Myöhemmin selvitin, että he saivat kuolemantuomion.
Toljamo anoi vapaaehtoisena rintamalle, sillä ”etulinjaan piti päästä panemaan ryssä matalaksi”.
Ensin hän joutui pettymään, sillä nuorukaisen tie veikin ilmavartioaseman varajohtajaksi Puolangalle.
Lopulta Toljamo oli rintamalla: Ensin Maaselän Kannaksella koulutettuna kivääriryhmän johtajaksi ja sitten Karhumäessä sotilaspoliisikomppanian rikostutkijana.
Jatkosodassa vuoden 1944 kesäkuussa Toljamo oli Viipurin suunnalla.
– Siellä oli täysi kaaos. Kukaan ei tiennyt, mitä tehdä. Oma henkikin oli mennä.
Selvisin, mutta Viipuri menetettiin, hän hymähtää.
Tuleva ura alkoi samalla hahmottua: sotilaspoliisitehtävät ja Turussa annettu koulutus johtivat poliisialalle.
Kalajuttuja
Kun Toljamo palasi sodasta Ouluun, ”kotiväki oli evakossa Ruotsissa ja Ranuan kotitalo kylmillään”.
Toljamo palveli päällikkötehtävissä Oulun poliisin lisäksi lääninhallitusta, nykyistä KRP:tä ja Supoa.
Kuusamon apulaisnimismiehen tehtävien kautta hänet valittiin nimismieheksi Pulkkilaan. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1989, mutta toimi 75-vuotiaaksi lakiasiaintoimistossa.
– Siellä Kuusamossa ajattelin kyllä, että jään tänne loppuelämäkseni.
Juuri nyt Toljamo onkin Kuusamossa, Ala-Kitkan mökillään tyttärensä perheen kanssa.
– Olen jo vuosia saanut olla siellä kuin vieraana. Syömään ja kahville käsketään ja kaikki ohjelmat järjestetään puolestani.
Aiemmin hän kalastikin mökillä: nakkasi verkot veteen ja nosti lähes saman tien siikaa ylös.
– Niitä kalajuttuja, hän naurahtaa.
Naton kannalla
Rintamaveteraaniliiton aktiivisena puheenjohtajana presidentit, puolustusministerit ja Puolustusvoimain komentajat ovat Toljamolle tuttuja.
Mauno Koivisto oli lisäksi veteraanikollega ja nimismies Sauli Niinistö Toljamon vetämissä nimismiesten kokouksissa 80-luvulla.
Poikkeuksellisella lämmöllä Toljamo muistaa erityisesti Jaakko Valtasen ja Juhani Kaskealan.
Esille nousee myös monimiljonääri Veikko Lesonen, josta Toljamolla ei ole pahaa sanottavaa. Päinvastoin.
Lesosten järjestämässä itsenäisyyspäivän juhlassa Toljamo piti pari vuotta sitten ikäiselleen harvinaisen, Nato-jäsenyyttä kannattaneen puheen.
– Nato on puolustus- eikä hyökkäysliitto, hän perustelee.
– Jäsenyys olisi pelote, jollainen olisi tarvittu myös vuonna 1939. Vakuutus, ettei tänne hyökätä mistään ilmansuunnasta.
Tuore kihlaus
Kun haastattelu alkaa olla ohi, Toljamon nimettömässä pilkahtaa sormus.
– Yksityisasia, hän sanoo.
Kerrotaan kuitenkin, että kyse on tuoreesta kihlauksesta. Ystävästä, joka ilahduttaa pitkäaikaisen puolison menehdyttyä, ”suuren surun” jälkeen.
– Hyvässä kunnossa olen muutenkin, mitä nyt selkäni olen loukannut.