Uimari tulee uimalla, sanottiin ennen. Ja sitten uitiin. Neljä, viisikin tuntia päivässä, 3 000 kilometriä vuodessa. Hermothan siinä menivät.
Sitten koitti uusi vuosituhat, ja uimareista päätettiin tehdä urheilijoita.
"Uimari on aina onnellinen, kun pääsee ulos", puuskuttaa Hanna Jokinen pururadan pisimmän mäen päällä.
"Tämä metsässä olo on minusta melkein parasta", hän viittoo sauvallaan paljonpuhuvasti. Sankivaarassa tuoksuu sieniltä ja syksyltä, puolukat punastelevat ja aurinkokin lämmittää vielä.
Oulun Uimaseuran edustusryhmä katoaa alamäkeen poninhännät oikosenaan, vain kiivetäkseen takaisin ylös. Kolmesti kävellen, neljännellä juosten, uudestaan ja uudestaan. Viimeisissä nousuissa syke kiipeää yli 200:n.
"Maksimihapenottoa, käsiä ja jalkoja", kiteyttää OUS:n päävalmentaja Tommi Pulkkinen homman jujun.
Sankivaaran sauvarinteen sato korjataan ulkoallasleirillä Espanjassa lokakuun alussa ja viimeistellään kuntohuipuksi marras-joulukuun vaihteeseen.
Australian tuliaisia
90-luvun loppupuolella oululaisuimari Marja Heikkilä palasi Australian-matkalta tuliaisinaan kummia kuulumisia: huippu-uimarit juoksentelivat päivät pitkät kuivalla maalla. Heikkilä ja valmentaja Pulkkinen pohtivat asiaa tovin, ja maaliskuussa 2000 Heikkilä ylitti Helsingin EM-kisarajan. Takana oli äärimmäisen hyvä hiihtokausi.
"Sitten Raksilan halli meni remonttiin, ja 60 prosenttia uinnista korvattiin kuivaharjoituksilla. Marja valittiin maajoukkueeseen", Pulkkinen muistelee.
Nyt OUS:n edustusnaisten ohjelmaan kuuluu pyöräilyä, lenkkeilyä, sauvajuoksua, rantalentopalloa, kuntosalia, aerobikiä, bodypumpia, jumppaa, hiihtoa ja vaelluksia. Kaupunkilaistyttöjen suussa lautakävelyksi taipuneet pitkospuut ovat yksi suosikeista.
Lajivalikoiman monipuolisuus ei tee hyvää yksin tuloksille. Asiaa tutkinut UKK-Instituutti huomasi taannoin, että nuorten uimarityttöjen luuntiheys oli samaa luokkaa kuin 40-50-vuotiailla naisilla. Altaassa aikansa viettäneet nuoret naiset eivät olleet saaneet tarpeeksi luita lujittavia iskuja.
"Keväisin käymme Raatissa juoksemassa ja pomppimassa stadionin katsomon portaissa", Pulkkinen kertoo. "Samalla hypitään yleisurheiluaitoja."
Pääasia
1990-luvulla amerikkalaistutkimuksessa todistettiin, että uinti on ainoa laji, jossa monipuolisesta harjoittelusta ei ole hyötyä. Kyse olikin siitä, että loppuunuitetut raakit ripustivat uimalakkinsa naulaan jo 16-17-vuotiaina, juuri ennen kuin luonnollisen kehityksen rajat tulivat vastaan.
Fysiologisesti uimari on parhaimmillaan vasta 25-30-vuotiaana, Pulkkinen sanoo.
"Kun murrosikä on ohi, täytyy aikuisuimarille löytää tasapaino. On kehityttävä, mutta harjoittelun täytyy olla myös henkisesti palkitsevaa."
Päivän sana uintimaailmassa on kehonhallinta. Harjoituksissa on palattu uintitekniikkaan, etsimään luonnollisia liikeratoja ja parasta asentoa vedessä.
"Perhosessa on aina opetettu tuomaan kädet eteen pikkurillit edellä, jolloin olkapäät lukkiutuvat. Nyt opetellaan luonnollista pyörähdystä peukalot edellä, minkä esimerkiksi Linda Laihorinne on oivaltanut loistavasti. Tulokset ovat parantuneet heti", valmentaja havainnollistaa.
OUS:n järjestämät kansalliset kisat uidaan Raksilassa viikonloppuna 24.-25.9. Mukana on noin 450 uimaria.