Oulun epäillyt seksuaalirikokset ovat tyrmistyttäneeet toista kuukautta.
Kaikki onkin jo sanottu ja kirjoitettu.
On välitetty, huolehdittu ja surtu.
On ihmetelty, pelätty ja selitetty.
Kun kovin julkisuus oli jo taittumassa, perjantaina tuli ilmi uusia rikosepäilyjä alaikäisten tyttöjen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Tekijöiksi epäillään taas ulkomaalaistaustaisia miehiä.
Oulun kaupungin johto ja poliisi saivatkin lauantaina ministerivieraita.
Pääministeri Juha Sipilä, sisäministeri Kai Mykkänen ja sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila lensivät keskustelemaan tilanteesta.
Mykkänen on tulossa Ouluun uudelleenkin, tapaamaan kenttätason ammattilaisia.
Lauantain tapaaminen oli paikallaan jo pelkästään yleisestä näkökulmasta.
Se välitti viestin, että karmeat tapahtumat otetaan maan ylimmässä johdossa vakavasti.
Varsinaisia päätöksiä, jotka voivat ehkäistä uusia vastaavia tapahtumia, syntyy valitettavasti hitaammin.
Uusien lakien säätäminen esimerkiksi ottaa aikansa.
On myös mahdollista, että osa hyvistä aikeista jää aikeiksi.
Epäillyt seksuaalirikokset ovat arka, vaikea aihe.
Se on sitä eniten oululaisille uhreille läheisineen – ja uusimpien tietojen mukaan nyt myös helsinkiläisille.
Mutta aiheen vaikeus tuntuu koko maassa, koska se liittyy viime vuosien isoon kysymykseen, suhtautumiseen turvapaikanhakijoihin.
Mitä päättäjiltä sopii silti ainakin toivoa?
Nopeita päätöksiä rangaistusten koventamiseksi.
Poliisille riittäviä oikeuksia sosiaalisen median seurantaan.
Viranomaisten yhteistyön mahdollistamista ja siihen velvoittamista.
Nimettömien ilmiantokanavien hyväksyttäväksi ja tunnetuksi tekemistä.
Ja lopuksi:
Vastuu pahasta teosta on aina jakamaton, pahantekijän.
Silti voi olla tilanteita, joissa omaa sosiaalisen median käyttöään on hyvä miettiä ja tarvittaessa muuttaa.
Epäilyttävistä asioista kannattaa myös kertoa: keskustella avoimesti perheen, ystävien tai viranomaisten kanssa.