Vastasyntyneen katseen tutkiminen on tärkeää myöhempien ongelmien ehkäisyssä. Vastasyntyneen vauvan katsekontaktista ja kyvystä seurata katseella voi arvioida, kuinka lapsen visuaalinen tiedonkäsittelykyky tulee kehittymään. Poikkeavuudet katsekontaktissa voivat puolestaan kertoa aivojen kehityksessä olevista ongelmista, selviää Helsingin yliopiston ja HYKS:n tutkijoiden tekemästä tutkimuksesta.
Tutkijoiden mukaan monet kokeneet lääkärit ja lastenhoitajat ovat tienneet vastasyntyneen katsekontaktin merkityksestä jo pitkään, mutta tutkimustulokset ovat puuttuneet. Etenkin pikkukeskosena syntyneillä tai happivajauksesta kärsineillä vauvoilla visuaalisen tiedonkäsittelyn ongelmat voivat olla elinikäinen riesa.
– Nyt tiedämme, että vastasyntyneen vauvan katsekontaktin arviointiin pitää kehittää objektiivinen ja kvantitatiivinen mittausmenetelmä. Sen avulla voimme jatkossa tunnistaa kehitysriskissä olevat lapset heti syntymän aikaan. Se avaa ennennäkemättömän mahdollisuuden luoda kognitiivista kehitystä tukevia hoito- ja kuntoutusmuotoja jo pikkuvauva-aikana eli vuosia ennen varsinaisten ongelmien näkymistä, sanoo lasten neurologisista tutkimuksista vastannut lastenneurologi Aulikki Lano.
Tutkijat löysivät aivojen mikrorakenteiden kehityksestä yhteyden siihen, kuinka vastasyntynyt lapsi kohdistaa katsetta. Tutkimus tehtiin Helsingin yliopistossa ja HYKS:n lastenklinikalla kahdessa tutkimusryhmässä vuosina 1985–1986 ja 2006–2007. Yhteensä tutkittavana oli 1467 vastasyntynyttä lasta.
