Neljä vuotta tässä vierähti, tehnyt kovaa duunii, että must´ tulis´ kova tähti, joka loistaa ja paha poistaa, ja mä aion tehdä kaiken mitä voin vaan.
Että voisin olla avuks´ täällä ja arkielämässä, mutta myös jäällä.
Ero tuleekin siinä, että joku luovuttaa, mutta sankarille ei riitä. Hän antaa kaikkensa tilanteessa vaikeessa, vaikka selässä on varmasti paineita.
Voiko voimalla saada tahtonsa toimimaan, kovalla työllä ne voitot poimitaan. Kohti unelmii, pidä niistä kii.
Olympiahuumaa, jengi huutaa, tunnelma on näiss´ kemuissa aina kuuma. Paljon uusia naamoja mukana, kaikilla on mukavaa, ei kellään tukalaa.
Meitsi ainakin pallille tähtää ja silloin koko halli räjähtää, milloin ripustetaan mitalit kaulaan, silloin koko Suomi Maamme-lauluu raikaa.
Käsikirjoitus menee heti uusiksi. Suomen pikaluistelijoiden infoa ei vedäkään olympiajoukkueen tiedotusvastaava Jari Elo, vaan tämä joutuu antamaan mikrofoninsa intoa puhkuvalle urheilijalle.
Mikkiin tarttuu Mika Poutala, jonka olemusta kuvailtaessa sana ulospäinsuuntautunut on aivan liian lievä ilmaisu. Poutala, 26, ottaa tilanteen haltuun, hallitsee ajan ja paikan, haastattelee itse kaikki suomalaiset pikaluistelukiitäjät - ja lopulta itsensä.
Kaiken lisäksi hän tekee sen paremmin kuin suurin osa sähköisen median ammattilaisista.
"Tällainen minä olen. Aina sanavalmis ilopilleri", Poutala nauraa.
Torinossa neljä vuotta sitten hän teki Suomen olympiajoukkueelle virallisen kisakappaleen. Mikään ei neljässä vuodessa muuttunut. Poutala lyö kouraan Vancouverin kisojen räppi-CD:n.
"Joko kaikilla on tämä", Poutala korottaa ääntään.
Kaikki nyökkäilevät.
Poutala on Suomen pitävin valttikortti maanantaina Richmondin olympiaradalla, missä ratkaistaan miesten 500 metrin olympiamitalien kohtalo.
"Olen elämäni parhaassa kunnossa, ja oikea tavoite on mitali. Kellotin täällä 30 metrin juoksussa ajat 3,86 ja 3,89, mitä parempaan en ole koskaan yltänyt", Poutala puhuu välillä vakavampaan sävyyn.
Siinä missä Poutala puhuu konekiväärityyliin pitkät pätkät, toinen pikaluistelutoivo Pekka Koskela, 27, pudottelee harkittuja ja lyhyitä lauseita äänenkorkeudella, josta jokainen suomalainen mieskuorobasso olisi aidosti kateellinen.
"Älä kuvaa sitten niin, ettei mun ryppyinen paita näy", Koskela evästää Ylen kuvausryhmää.
Haastattelussa Koskela myöntää, että hän ei ole täysin sinut Richmondin olympianäyttämön jään kanssa.
"Tällainen iso mies ei meinaa pysyä kurveissa pystyssä, kun jää on niin pehmeä. No, jos tässä äkkiä laihduttaisin, puolitoista kiloa saisin pois, mutta se kaikki menisi lihaksista", 187-senttinen ja 87-kiloinen Koskela keventää.
Pekka on pitkä, ja Mika on pätkä, vaikka 177-senttisenä ei niin kauhean lyhyt ole.
"Viime kisat menivät vähän pieleen (22:s), koska katselin niin paljon muiden kisoja, enkä meinannut ehtiä omiin suorituksiini. Nyt en muiden lajeja tsiigaile (katso), vaan olen mieli valppaana kun pyssy pamahtaa", Poutala taustoittaa.
Poutala kuuluu kisan voittajasuosikeihin, koska hän luisteli viime joulukuussa uuden Suomen ennätyksen 34,31, jolla hän sijoittuu tämän kauden maailman rankingissa kolmanneksi.
Itse kisassa ranking-aika on toissijainen, koska olympiajäällä ei kiidetä rakettivauhtia.
"Jään koostumus vaihtelee päivittäin, joten loppuaikojen arviointi on todella vaikeaa. Veikkaan, että kaksi kertaa 34,8 luisteltuna riittää olympiakultaan."
Päin vastoin kuin Koskela, Poutala kevyempänä kiiturina ei pähkäile jään kemiaa.
"Minulla tilanne on hallinnassa."
Koskela ei kuitenkaan heitä taistelukirvestään kaivoon.
"Tässä on tehoja vedetty ulos. Kohta alkaa irrota, ja jokainen treeni on vienyt eteen päin", Koskela muotoilee.
Orastava kutina reidessä ja jyrkät kaarteet kalvavat mieltä kuitenkin sen verran, että suoraa vastausta tavoiteasettelusta ei saa tinkaamallakaan irti.
"Minä vain nautin luistelusta. Kaikki riippuu siitä, mikä on pito."
Lauantaina pitoa ei ollut.
"Sellaisella pidolla ei pärjää", Koskela tunnustaa.
Mika Poutala on vuosimallia 1983, kuten moni leijonamaajoukkueen suunnannäyttäjistä, joista yksi on Tuomo Ruutu.
"Olimme samalla luokalla, ja paljon muuta en hänestä muista, kuin että istuimme ruotsin tunnilla takapenkissä ja pelasimme ristinollaa."
Muiden lajien olympiaurheilijoista tuttavapiiriin kuuluu taitoluistelija Laura Lepistö.
"Hänet tunnen erittäin hyvin, koska Laura on vaimon perhetuttuja."
Lievän reisivamman ja pehmeän jään lisäksi Koskelaa stressaa luistinongelma, joka ajoi hänet umpikujaan. Perusidea on se, että kaikki muut huippuluistelijat käyttävät teräsputkia, mutta Koskelalle ne eivät sovi.
"Kun viikossa alkoi mennä kolme paria rikki, minun piti palata lähtöruutuun ja ottaa vanha alumiininen malli käyttöön, jossa on takuuvarma etukiinnitys."
Tässä vaiheessa insinööri Koskela innostuu kertomaan terien ja kiinnityksen anatomiasta siihen sävyyn ja niin perusteellisesti, että urheilutoimittajan järjenjuoksulla putoaa kärryiltä jo alkumetreillä.
Koskela ei ole kisakylässä paljon viihtynyt, koska Vancouveriin ovat saapuneet hänen vanhempansa ja kihlattunsa.
"Arvostan muitakin elämänalueita kuin huippu-urheilua. Olympialaiset ovat yksi kulttuuriin ja huippu-urheilun ilmentymä, mutta lopulta niissäkin on kysymys vain urheilusta."
Jos olet kisakylässä, mitä siellä tapahtuu?
"Katselen elokuvia, luen kirjoja ja syön makaronilaatikkoa."
Jäyhä pohojalaanen on kiistatta karismaattinen hahmo.
Kursiivilla olevat tekstit ovat otteita Mika Poutalan sanoittamasta virallisesta Suomen olympiaräpistä.