Taide: Ou­lu­lai­nen Elsi Tau­riai­nen jul­kai­si maa­laus­vi­deon ja sai 100 000 seu­raa­jaa

Neuvottelutaito: Oulun po­lii­sin neu­vot­te­lu­ryh­män vetäjä kertoo tiu­kim­mat ti­lan­teen­sa

Kolumni: Sek­suaa­li­nen ah­dis­te­lu on rikos ja siihen tulee suh­tau­tua sel­lai­se­na

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Vas­taa­ko kor­kea­kou­lu työ­elä­män tar­pei­siin? – jos ta­voi­tel­laan kor­kea­kou­lu­tet­tu­jen suh­teel­li­sen määrän nostoa, tulee pohtia myös ta­voit­tee­seen pää­se­mi­seen käy­tet­tä­vien kei­no­jen hait­to­ja

Taloustieteellisessä kirjallisuudessa koulutuksen rooli yhteiskunnassa voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen näkökulmaan. Taloustieteen nobelisti Gary Beckerin mukaan koulutus on investointia inhimilliseen pääomaan, kun taas taloustieteen nobelisti Michael Spencen mukaan koulutus toimii signaalina henkilön synnynnäisistä kyvyistä työmarkkinoille.

Molemmista näkökulmista katsottuna koulutuksella on merkittävä rooli yhteiskunnassa. Mikäli koulutus lisää inhimillisen pääoman määrää, se kasvattaa tuottavuutta, mikä taas johtaa tuotannon ja hyvinvoinnin kasvuun. Jos koulutus taas on signalointia, sen avulla voidaan kohdentaa työntekijät oikeisiin työpaikkoihin mahdollisimman nopeasti työuran alussa.

Jotta kumpikaan näistä koulutusjärjestelmän funktioista ei vaarannu, on pidettävä huolta siitä, että koulutusjärjestelmä toimii oikeilla periaatteilla.

Suomessa on viime vuosina noussut keskusteluun korkeakoulutettujen vähäinen määrä suhteessa muihin OECD-maihin.

Lue Digiä _0,25 € / viikko_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.