Varusmiesten ja kertausharjoituksiin määrättyjen reserviläisten ehtoolliskäynnit ovat viime vuosina lisääntyneet. Jääkäriprikaatissa kirkollisen työn tarkastuskäynnillä oleva kenttäpiispa Hannu Niskanen kertoo, ettei ehtoollisella käynti ole pakollista, mutta varsinkin erikoisoloissa kentällä se jostakin syystä näyttää kiinnostavan.
Hän ei usko, että kasvaneen kiinnostuksen taustalla olisi vain halu etsiä erikoisia kokemuksia, vaan useimmille kokemus luonnon keskellä on aito. Kenttärovasti Valde Palola Pääesikunnasta arvelee, että kenttäehtoollisten suosion taustalla saattaa olla tarve kokea yhteisöllisyyttä.
Sotapappi hyökkää
joukkojen mukana
Jääkäriprikaatissa sotilaspappi kulkee joukkojen mukana myös harjoituksissa. Sotilaspappi Markku Kanniainen sanoo joskus hyökkäävänsä harjoituksissa varusmiesten mukana.
"Tilaisuuden tullen pyrin keskusteluihin heidän kanssaan. Myös yksityisiin keskusteluihin varaan tarvittaessa aikaa", hän kertoo.
Sotaharjoitusten puolivälissä sotilaspappi järjestää joukoille kenttähartauden, jolloin myös tarjotaan kenttäehtoollinen.
Suuriin harjoituksiin pyritään saamaan myös reserviläispappeja, jotta sotilaspappi olisi harjoitusten aikana aina tavoitettavissa.
Sotilaspapin työ eroaa siviilipapin työstä juuri siinä, että armeijassa jumalanpalvelukset ja papin läsnäolo viedään joukkojen luo kentälle. Siviilissähän yleensä seurakuntalaiset menevät kirkkoon.
Sodankylässä neljännesvuosisata sitten sotilaspappina työskennellyt kenttärovasti Juhani Liukkonen Pohjoisen Maanpuolustusalueen Esikunnasta Oulusta kutsuukin mielellään puolustusvoimien hengellisen työn tekijöitä kenttätyöntekijöiksi.
Hänen mielestään sotilaspapin työ on myös osallistuvaa havainnoimista, mikä tarkoittaa sitä, että joukkojen parissa kiertävä sotilaspappi pitää johdon ajan tasalla joukkojen jaksamisesta.
Kenttäpiispa tekee tarkastuskäynnin joukko-osastoon keskimäärin kerran viidessä vuodessa. Niskanen korostaa, ettei tarkastuksen luonne ole vikojen etsimistä vaan ihmisten kohtaamista.
"Tutustun tarkastusten yhteydessä eri varuskunnissa tapahtuvaan kirkolliseen työhön, varusmiehiin ja henkilökuntaan. Tärkeää on antaa tukea myös paikalliselle sotilaspapille."
Puolustusvoimien kirkollisen työn katsotaan nykymuotoisena saaneen alkunsa vuonna 1918, jolloin asessori Hjalmar Svanberg esitteli kenraali Mannerheimille armeijan kirkollisen työn suunnitelman.
Nykyisin päätoimisia sotilaspappeja puolustusvoimissa on 28. Heidän lisäkseen on noin 20 osa-aikaista ja palkkiotoimista sotilaspappia. Kirkollista työtä tekevät myös varusmiespalvelustaan suorittavat papit, teologian ylioppilaat, nuorisotyönohjaajat, reservin papit ja diakonit sekä YK:n rauhanturvajoukoissa palvelevat papit ja diakonit.
"Varusmiehiä kirkollisessa työssä on kerrallaan 20-25. YK-tehtävissä suomalainen sotilaspappi on tällä hetkellä Bosniassa ja Kosovossa. Kosovossa on myös sotilasdiakoni", Niskanen kertoo.
Puolustusvoimien kirkollinen työ on luonteeltaan ekumeenista ja yhteistyöhakuista. "Palveluksessa on sekä luterilaisia että ortodoksisia sotilaspappeja, mutta itse työssä palvelemme kaikkia uskontokunnasta ja vakaumuksesta riippumatta."