Varkain vien taikka lainaan

Englantilainen stadionluokan pop-yhtye Coldplay on ollut viimeiset viikot tulisilla hiilillä. Amerikkalainen fuusiokitaristi Joe Satriani on haastamassa yhtyettä oikeuteen laulunsa plagioinnista.

Coldplay on joutunut plagiaattisyytösten kohteeksi uusimmalla albumillaan Viva La Vida.
Coldplay on joutunut plagiaattisyytösten kohteeksi uusimmalla albumillaan Viva La Vida.

Englantilainen stadionluokan pop-yhtye Coldplay on ollut viimeiset viikot tulisilla hiilillä. Amerikkalainen fuusiokitaristi Joe Satriani on haastamassa yhtyettä oikeuteen laulunsa plagioinnista.

Satriani väittää, että Coldplayn tänä vuonna ilmestyneen uusimman levyn nimikappaleen Viva La Vidan osia on kopioitu suoraan hänen 2004 levyttämästään kappaleesta If I Could Fly.

Musiikkia voi kierrättää monella eri tavalla. Eppu Normaali -basistin Mikko Saarelan säveltämä ja sanoittama Kaljanlanttauslaulu on taitava jäljitelmä, johon hän hitsasi otteita jo 1950-luvulla suorasukaisella rockillaan säväyttäneen amerikkalaisen Eddie Cochranin kappaleista. "Lainasin minä lauluihini pätkiä sieltä ja pätkiä täältä, mutta en kuitenkaan ihan suoraan yksi yhteen", Saarela kertoo.

Oasis-yhtyeen lauluntekijäNoel Gallagherin väitetään lainanneen suoria sointukulkuja niin The Beatlesin, REM:in kuin Cliff Richardinkin musiikista.

Gallagher on kuitenkin Saarelan tavoin rehellisesti myöntänyt, että hän on napannut lauluihinsa aineksia muualta mutta kunnioittanut samalla omia esikuviaan.

"Plagiaatin käsite on häilyvä", Helsingin yliopistolla taito- ja taideaineiden didaktiikan professorina työskentelevä entinen Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen professori Heikki Ruismäki lataa.

Kun amerikkalaisen Nirvanan varhainen hitti Come as You Are alkoi soida MTV-kanavalla 1990-luvun alussa, kappaleen kitarariffi muistutti hätkähdyttävästi englantilaisen Killing Joke -yhtyeen rynkytystä Eighties.

Nirvanasta otti vaikutteita heinolalaisyhtye Apulanta, jonka varhaiselle singlelle äänitetyn Anna mulle piiskaa -kappaleen ainekset ovat kuin Nirvanan Smells Like Teen Sprit -hitistä.

"Jos muusikko tai vaikkapa kitaristi on oman alansa huipputyyppi, hän kehittelee omasta soitto- tai sävellystekniikastaan helposti kliseen tai tavaramerkin. Se tarrautuu pakosta myöhemmin häntä seuraavien säveltäjien ja muusikoiden arsenaaliin", Ruismäki uskoo.

Led Zeppelinin kitaristi Jimmy Page veivasi Dazed and Confused -kappaletta jo soittaessaan Yardbirdsissä 1960-luvun puolessavälissä. Hän muokkasi Whole Lotta Love -hittiinsä teeman Small Facesin levyttämästä alun perin amerikkalaisen blueskonkari Willie Dixonin säveltämästä laulusta You Need Love.

"Todellinen synti on se, jos uuden laulun säveltäjä varastaa oikeasti melodian tai sointukulun", Ruismäki niittaa.

Black Mountain Side -lauluun Page imuroi kitaramelodian suoraan kolean kaunista folkia soittaneen Pentangle-yhtyeen kitaristi Bert Janschin jo vuonna 1966 yhdessä kitaristi John Rebournin kanssa levyttämästä englantilaisesta perinneballadista Black Waterside.

"Jos laulun säveltäjä ja sovittaja osaa muuttaa melodiaa, rytmiikkaa, soundimaailmaa ja äänityksessä käytettävää soitinkokoonpanoa, voi kyseessä olla silloin hyvinkin täysin uusi kappale", professori jatkaa.

Hän sanoo,että muusikot ottavat vaikutteita kuka sadan vuoden takaa, kuka kolmensadan vuoden takaa. Procol Harum hyödynsi musiikissaan suoraan barokkisäveltäjä Johan Sebastian Bachilta tuttuja teemoja, mutta silloin ei puhuttu plagioinnista, vaan vaikutteista", professori pyörittelee.

Ilmoita asiavirheestä