Var­ja­kan ka­las­ta­jat eivät kavahda hyistä poh­jois­tuul­ta – etelän ja lännen puo­lel­ta pu­hal­ta­va tuuli on ka­las­tuk­sen kan­nal­ta pahin

Lumijoen Varjakassa puhaltaa luihin ja ytimiin tunkeva pohjoinen viima yli Liminganlahden. Tuulivoimalan siivet pyörivät melko verkkaiseen tahtiin.

Eero Ronkainen ja Voitto Polo tutkivat kiikareilla Lumijoen Varjakassa, oliko myrsky katkonut parin kilometrin päässä olevista verkoista merkkikepit. Ei ollut.
Eero Ronkainen ja Voitto Polo tutkivat kiikareilla Lumijoen Varjakassa, oliko myrsky katkonut parin kilometrin päässä olevista verkoista merkkikepit. Ei ollut.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Lumijoen Varjakassa puhaltaa luihin ja ytimiin tunkeva pohjoinen viima yli Liminganlahden. Tuulivoimalan siivet pyörivät verkkaan. Muuta öisestä myrskystä ei ole jäljellä, ei edes kaatuneita puita.

Oulun seutu selvisi yhdestä kaikkien aikojen kovimmista talvimyräköistä säikähdyksellä. Hurjin tuuli puhkui muualla.

Hyinen viima ei säikäytä siihen tottuneita kalastajia. Verkoille pitää päästä.

Lumijokiset Juhani Greus ja Sauli Laurila ovat apajalla. Sen verran he ovat varustautuneet kylmän varalta, että kokevat jään alle uitetut verkot jalaksilla moottorikelkan perässä kulkevasta pressuteltasta, jossa on kaasulämmitin.

– Kyllä täällä tarkenee, Greus sanoo ja irrottaa paljain käsin verkkoon uineita haukia ja ahvenia.

Ne menevät omiin suihin ja jonkin verran riittää myös myyntiin, jotta saa "vähän bensarahaa".

Roskakalat menevät rehutehtaalle raaka-aineeksi.

Suojautumisen ymmärtää, sillä miehillä on koettavana 28 verkkoa.

Vettä puolen kilometrin päässä Varjakan rannasta on pari metriä, Greus mittaa syvyyden pilkkitutkalla.

– Pitää mitata, kun aamulla vesi oli 84 senttiä miinuksella, Greus sanoo.

Voimakas pohjoistuuli on painanut vesimassat Itämeren eteläosiin. Pohjoinen puhuri ei ole verkkokalastajille ongelma. Jäävaippa pysyy matalan veden ansiosta paikoillaan. Matalammalla se on ankkuroitunut pohjaan.

– Etelämyrsky nostaa veden pintaa ja irrottaa jään. Kun rannoilla on vettä, jäälle ei pääse, Greus toteaa.

Etelätuuli voi myös irrottaa jään ja hajottaa sitä.

Ruukkilainen Eero Ronkainen ja liminkalainen Voitto Polo tyytyvät kiikaroimaan Varjakan rannalta, ovatko heidän parin kilometrin päässä rannasta olevien verkkojensa kepit säilyneet myrskyssä. Verkot koetaan noin kerran viikossa.

Miehet ovat harrastaneet talviverkolla kalastamista samoilla holleilla "ikänsä". Hekään eivät pidä pohjoistuulta pahana kalastamisen kannalta. Kun jää pysyy paikoillaan, verkot saavat olla rauhassa.

Sen sijaan uudenvuoden aattona puhkunut etelämyrsky hermostutti.

– Oltiin kuin tulisilla hiilillä. Etelä-, lounais- ja länsituulilla vesi nousee ja jäät lähtevät liikkeelle. Kerran ovat vieneet verkot, Polo sanoo.

Verkoista tulee taimenia, ahvenia, haukia, siikaa ja vähän myös kuhaa.

Ronkainen ja Polo eivät käytä talviverkoilla konevoimaa vaan talsivat apajille jalkapelillä tai hiihtäen.

Kaluston he pitävät Rokonkarilla.

– Ei menetetä sitä vaikka jäät lähtisivät liikkeelle, Ronkainen tuumaa.

Myrskyllä ei ollut vaikutusta edes Hailuodon lautalle, Finferriesiltä kerrottiin. Se pystyi ajamaan normaalisti.

Jäätilannekaan ei aiheuttanut Oulun korkeudella ongelmia, vartioupseeri Markku Häggman Virpiniemen merivartioasemalta kertoo. Vettä ei noussut jään päälle, mutta sai aikaan railoja, joita jäällä liikkuvien on Häggmanin mukaan syytä varoa.