Ruskossa sijaitsevan suuren teollisuushallin toimistossa istuu Teemu Kattilakoski, nykyinen yrittäjä, entinen maajoukkuehiihtäjä.
– Tilan tarve vain kasvoi ja kasvoi. Kolme vuotta sitten päätimme pitkän harkinnan jälkeen investoida omat tilat.
Kattilakoski perusti urheilualan tuotemerkkejä maahantuovan Pykan yhdessä hiihtäjäkollegansa Lauri Pyykösen kanssa vuonna 2005. Tällä hetkellä yrityksen palkkalistoilla on 14 työntekijää, ja se tuo maahan viittä eri tuotemerkkiä. North Outdoor -tuotemerkin Pyka osti kokonaan itselleen reilut kaksi vuotta sitten yrityskaupalla.
– Ei voi valittaa. Meillä on ihan kivasti mennyt, vaikka aika raadollinen maailmahan tämä on. Kuluttaja on kuningas. Kaikki riippuu siitä, mitä tuotetta se haluaa ostaa.
Icebugista menestystarina
Pyka sai alkunsa, kun Kattilakoski sai usein hiihtoreissuillaan huonekaverikseen samanhenkisen, bisneksestä kiinnostuneen Pyykösen.
– Sillä välin, kun muut lukivat kämpässä Aku Ankkaa, me lueskeltiin Kauppalehteä ja Arvopaperi-lehteä. Haaveilimme omasta firmasta ja mietimme, millainen se voisi olla.
Jossain vaiheessa kaksikolle heräsi ajatus urheilualaan liittyvästä maahantuontiyrityksestä. Se tuntui sopivan kansainväliseltä, ja alalla sai toimia tuotteiden kanssa, jotka olivat omaa sydäntä lähellä.
Tuohon aikaan hiihtomaajoukkueen päävalmentajana toiminut norjalainen Magnar Dalen oli erittäin kiinnostunut suojattiensa urheilu-uran jälkeisistä suunnitelmista.
Kaksikko kertoi haaveistaan Dalenille, joka sitten nykäisi hihasta eräällä leirillä Itävallan Ramsaussa.
– Dalen tuli sanomaan, että hänellä olisi pojat teille tuotemerkki nimeltään Icebug. Sen kummemmin ajattelematta sanoimme, että meitä kiinnostaa ehdottomasti. Ei mennyt kuin 2–3 tuntia, niin sain jo Ruotsista Icebugilta puhelun.
– Ei me poikaraukat tiedetty yhtään, mitä edessä on. Ekan vuoden aikana oltaisiin painettu monta kertaa pysäytysnappia, jos se olisi ollut mahdollista. Eteen tuli ihan järkyttävä määrä asioita, joita piti selvittää. Välillä tuntui, ettei kapasiteetti riitä.
Dalenin vinkistä sai alkunsa kuitenkin pienimuotoinen menestystarina. Kattilakoski ja Pyykönen saivat huomata, että Icebugin myynnit vain tuplaantuivat ja tuplaantuivat vuosi vuodelta.
Lopettaminen vaikeaa
Samaan aikaan, kun Pyka otti ensiaskeleitaan, Kattilakoski yritti antaa urheilulle kaikkensa.
– Jälkeenpäin olen miettinyt, miten edes selvisin kaikesta. Oli omakotitaloprojekti ja urheilin huipulla. Treenien jälkeen hoitelin sähköposteja ja puheluita. Totta kai urheilu-urakin varmaan jollain tavalla kärsi viimeisinä vuosina.
– Hiihto ei ole mikään jääkiekko, jalkapallo tai formulat, joissa pystyy tekemään sellaiset tilit, ettei tarvitse miettiä työn tekemistä urheilu-uran jälkeen. Pakko sitä tulevaisuutta oli jollain tavalla rakentaa vähän valmiiksi.
Kattilakosken mielestä urheilu-uran jälkeisestä elämästä saisi puhua enemmänkin.
– Urheilija jää yksin. Siitä on surullisiakin esimerkkejä. Kyllä minullekin urheilu-uran lopettaminen oli vaikea pala. Vaikka oli homma valmiina ja se oli mielekästä, siviilielämään siirtyminen ei ollut helppoa.
Kun Kattilakoski sitten lopetti hiihtämisen vuonna 2011, hän laittoi kaiken aiemmin urheiluun suuntaamansa tarmon ja energian työhön, mikä johti uupumiseen.
– Se meni höpöksi. Kävin promoamassa itse viikonloppuisin tuotemerkkejä. Oli paljon ajamista. Samaan aikaan rakennettiin taloa. Vuonna 2013 hanskat sitten tipahtivat totaalisesti.
– Huomasin vain iltapäivällä, etten ollut saanut tehtyä yhtään mitään – en edes yhtä sähköpostia kirjoitettua. Tuntui, että kahvinkeittokin oli ylivoimaista.
Lepo auttoi. Nyt Kattilakoski on erityisen tarkka ajankäytöstään.
– En enää kotona työpäivän jälkeen kovin helposti avaa läppäriä tai lue sähköposteja. Yritän pitää tiukan rajan vapaa-ajan ja työn välillä.
Hiihtokilometrit täynnä
Kattilakosken huippuvuodet hiihdossa ajoittuivat Lahden 2001 -dopingskandaalin jälkeen, mikä oli Suomessa huonoin mahdollinen aika olla huipulla.
– Sponsoreiden saaminen oli älyttömän hankalaa. Leirityksistä jouduttiin nipistelemään. Isossa kuvassa minulla ei jäänyt kuitenkaan mitään hampaankoloon.
Päällimmäisenä Kattilakoskea lämmittävät muistot urheilijan elämäntavasta ja ihmiset. Monet ystävyydet ovat säilyneet tähän päivään saakka.
Innostus hiihtämiseen ei ole sen sijaan säilynyt ihan yhtä hyvin
– Viime talvena hiihdin viisi kertaa. Satakunta kilometriä. Se oli ihan pohjanoteeraus. Ei ole enää kiinnostanut. Joskus räknäsin, että 200 000–300 000 kilometriä olen elämäni aikana hiihtänyt. Ehkä on kilometrit tulleet toistaiseksi täyteen. Vielä on tuoreessa muistissa se, miltä tuntuu mennä, kun se tuntuu helpolta ja hyvältä, ja enää se ei tunnu.
Teemu Kattilakoski
Syntynyt 16.12.1977 Kannuksessa. Kotoisin Alavieskasta, asuu Jäälissä.
Seura Alavieskan Viri.
Perheessä kolme lasta.
Saavutukset MM-pronssia viestistä vuonna 2009. Parhaimmillaan arvokisoissa henkilökohtaisilla matkoilla kahdeksas.