Nuorten vankien tarinoissa korostuu lähes poikkeuksetta kokemus siitä, kuinka heidät on nähty vain ongelmakimppuina.
"Nuorten pinnistelyä ja positiivisia ominaisuuksia ei ole usein huomioitu lainkaan. Monet kokivat, että aina vain kerrottiin miksi he ovat huonoja ja mitä he ovat tehneet väärin. Tämä on suuri haaste opettajille", erityisluokanopettaja Tanja Äärelä Rovaniemeltä sanoi Opettajainpäivillä Oulussa.
Tanja Äärelän luento nuorista vangeista veti Pohjankartanon ison salin täyteen. Hän esitteli opettajille väitöskirjaansa, jonka aiheena olivat nuoret vangit ja heidän kokemuksensa peruskoulusta.
"Nuorten vankien tarinoissa on nähtävissä, kuinka ongelmat saavat alkunsa usein vaikeista perheoloista. Perhe-elämä on usein kaoottista. Kun lapsi sitten saapuu kouluun, tapahtuu eräänlainen kahden maailman yhteentörmäys."
Itsetunto jäänyt vahvistamatta peruskouluaikana
Äärelä toimii Rovaniemen sairaalakoulussa. Ammattinsa ohella hän alkoi suorittaa tutkimusta nuorista vangeista ja haastatteli väitöskirjaansa varten 29 vankia Pelson ja Oulun vankiloissa. Iältään haastatellut olivat 17-21-vuotiaita, monet vasta peruskoulunsa päättäneitä.
"On surullista nähdä kuinka monet vangit ovat käyneet läpi kaikki yhteiskunnan keinot auttaa heitä sopeutumaan ja silti he ovat päätyneet vankilaan."
Äärelä korostikin uusimmissa tutkimuksissa tehtyä havaintoa siitä, kuinka niin sanottu positiivinen vahvistaminen saa aikaan parempia tuloksia kuin rangaistuksiin painottuva suhtautuminen.
"Toki on olemassa joukko, joihin perinteiset rangaistukset tehoavat hyvin. Kuitenkin ne nuoret jotka päätyvät lopulta vankilaan ovat tavallisten kurinpitokeinojen ulottumattomissa. On äärimmäisen tärkeää pystyä vahvistamaan heidän itsetuntoaan erityisesti peruskoulussa."
Kirjoittaja on OAMK:n opiskelija.
Oamk:n opiskelijat raportoivat Opi-päiviltä perjantain ja lauantain ajan. Julkaisemme myös yleisön Twitter- ja Instagram-päivityksiä tunnuksella: #opioulu.