Lukijalta
Mielipide

Vanhojen sota-ajan traumojen eteenpäin välittämiselle laitettava piste

Oulun yliopiston entisenä aate- ja oppihistorian pääaineopiskelijana en voi kuin ihmetellä viime päivien Mannerheim-uutisointia.

Oulun yliopiston entisenä aate- ja oppihistorian pääaineopiskelijana en voi kuin ihmetellä viime päivien Mannerheim-uutisointia.

Mitä ihmettä laitoksen seinien sisällä tapahtuu? Mikseivät esimerkiksi historian oppiaineen professorit ole ottaneet näkyvästi kantaa laitoksen sisällä tapahtuvaan vasemmistopropagandaa uhkuvaan työntekijöiden ja opiskelijoiden mauttomaan sättimiseen ja heidän toimiensa rajoittamiseen?

Itsenäisyyspäivään ei ole kuin rapiat pari viikkoa, ja ehkä olisi hyvä jokaisen suomalaisen muistaa, että aina kun vasta lapsenkengissä ollut Suomen valtio kaipasi jotakuta luomaan järjestystä kaoottisten tilanteiden keskelle, niin Mannerheim oli ilmiselvä valinta tehtävään. Hän oli samalla myös voiman symboli. Hänen sotilaallinen arvokkuutensa ja osaamisensa toimivat jokaisen itseään kunnioittavan kansalaisen kasvun mittapuuna niin sanottua taaperoikää potevassa Suomessa.

"Historiaa ei voi muuttaa, tulevaisuudelle voisi halutessaan tehdä jotain."

Ei ole aivan tervettä, että sota-aikojen traumat ovat kuin tuoreita avonaisia haavoja vuonna 2019 niille ihmisille, joiden sukulaiset aikoinaan taistelivat punaisten puolella tai jotka olivat muuten vahvoja itäaatteen kannattajia. Ainoa syy tällaiseen on se, että nykyiset varhaisaikuisuutta tai aikuisuutta elävät ihmiset on perheidensä ja sukujensa osalta ehdollistettu asioille, joita he itse eivät ole joutuneet käymään läpi ja jotka eivät välittömästi kosketa heidän elämäänsä.

Perheiden ja sukujen sisällä tulisi kollektiivisesti panna piste vanhojen traumojen eteenpäin välittämiselle. Historiaa ei voi muuttaa, tulevaisuudelle voisi halutessaan tehdä jotain.

Totuus on, että niin sanotuiksi punaisiksi tai moderneiksi vallankumouksellisiksi itsensä mieltävät ihmiset ovat olleet nauttimassa kaikista niistä hedelmistä, joita nykyiseen malliin päätyneellä Suomen valtiolla on ollut kansalaisilleen tarjota. Esimerkiksi vasemmistoon kuuluvat ovat tähän päivään asti nätisti istuneet eduskunnassa tai yliopiston tiloissa lihavaa palkkaa nauttimassa eikä minkäänlaista valta-asetelmia muuttavia voimallisia vallankumousyrityksiä ole esiintynyt. Suunsoitto sekä emotionaalinen ja henkinen kiristys kyllä osataan.

Historiaa tarkasteltaessa unohtuu helposti se, ettei bolševikkien mallia kannattavien suomalaisten pahin vihollinen ollut Mannerheim tai kukaan muu suomalainen, vaan itänaapurin vallankumoukselliset ja myöhempi Neuvostoliitto. Monet suomalaiset menivät itärajan tuolle puolen niin sanottuina innokkaina aateveljinä ja -siskoina, kun Suomen meno ei tyydyttänyt, mutta päätyivät joko suorilta ammutuiksi tai Siperiaan kuolemaan.

Paula Puolakka

FM, beat-runoilija ja kirjoittaja

Helsinki

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.