Kiire, välinpitämättömyys ja tuotteiden pitkä myyntiaika ovat pääasiallisia syitä, kun kaupan hyllyltä löytyy tuotteita, joiden viimeinen myyntipäivä on mennyt ohi aikaa sitten.
Kalevan iskuryhmän kierros Oulun keskustan elintarvikeliikkeissä tuotti kassillisen vanhentuneita elintarvikkeita.
Osassa tuotteista parasta ennen -päivämäärä oli mennyt ohi kymmenen päivää aiemmin, mutta joukosta löytyi myös tuotteita, jotka olisi pitänyt poistaa hyllystä jo yli kolme kuukautta sitten.
Kuluttajat ovat varsin hyvin tietoisia siitä, että parasta ennen -päiväys ei ole viimeinen käyttöpäivä. Silti päivämäärältään vanhentuneista tuotteista ei haluta maksaa täyttä hintaa.
Kauppa haluaa välittää kuvaa tuoreudesta, laadusta ja hyvästä palvelusta. Mainokset eivät aina vastaa todellisuutta. Suomalaiset ovat tottuneita huonoon palveluun ja jättisuuriin marketteihin, joissa asiakaspalvelua saa korkeintaan lihatiskillä.
Pienissä myymälöissä henkilöstöresurssit on vedetty äärimmilleen. On ymmärrettävää, että myymälän ainoa työntekijä ei ehdi tekemään kaikkea, kun pitää rahastaa, hyllyttää, siivota ja palvella. Itsepalveluun on totuttu niin, ettei palvelua edes osata vaatia.
Kuluttajalle ei juuri ole tarjolla vaihtoehtoja, kun alaa hallitsee kaksi suurta keskusliikettä. Kauppa on viimeisen kymmenen vuoden aikana onnistunut kasvattamaan osuuttaan elintarvikkeiden hinnoista. Tuottajalle ja elintarviketeollisuudelle jää aiempaa laihempi siivu.
Kaupalla olisi varaa panostaa palveluun. Ketjutettua vähittäiskauppaa pitäisi myös räätälöidä niin, ettei lähikaupassa tarvitsisi tyytyä pelkkiin perustuotteisiin.