Lukijalta
Mielipide

Vanhempien näkökulma uuden opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen – ovatko lapsemme mukana ihmiskokeessa?

Uuden opetussuunnitelman mukaista opiskelua avoimissa oppimisympäristöissä ei ole vielä juurikaan tutkittu, joten meitä huolestuttaa mitkä sen vaikutukset mahtavatkaan olla meidän lapsiimme oppimisen, itsetunnon tai vaikkapa mielenterveyden osalta tulevaisuudessa?

Senja Vakkuri ja Eeva Tuominen kirjoittivat (Kaleva 29.9./Lukijalta) kokemuksiaan uuden opetussuunnitelman mukaisesta avoimesta oppimisympäristöstä sekä opiskelusta siinä. Haluamme nostaa esiin myös vanhempien näkökulman uuden opetussuunnitelman mukaiseen koulunkäyntiin.

Lapsemme opiskelevat ensimmäisellä ja toisella luokalla avoimessa tilassa, jossa opiskelee yhteensä yli 60 lasta. Myös lapsemme ovat kokeneet samoja haasteita tilojen suhteen, joista Vakkuri ja Tuominenkin kirjoittivat.

Lapsemme valittavat päivittäin sitä, että tilassa on levotonta ja keskittyminen on vaikeaa. Itselle sopivan työskentelytilan etsiminen erilaisten rahien, portaiden, sohvien ynnä muiden valikoimasta on vaikeaa. Lapsemme eivät osaa valita itselleen sopivaa työskentelytilaa, jossa keskittyminen annettuun tehtävään olisi mahdollista hyvä ergonomia huomioiden.

Mielestämme tämä onkin aivan liian suuri vaatimus 6–8-vuotiailta lapsilta. Itsekin aikuisina avoimissa tiloissa työskennelleinä tiedämme kyllä nämä haasteet ja vaikeudet. Aikuisille seiniä rakennetaan lisää, mutta lasten kohdalla suuntaus näyttää olevan toinen – niitä puretaan alas tai jätetään rakentamatta.

"Lastemme tulisi itse kyetä valitsemaan itselleen sopivat tehtävät, ja millä aikataululla, miten, kenen kanssa ja missä niitä tekevät."

Ymmärrämme kyllä, että maailma muuttuu ja omiin lapsuudenaikaisiin koulukokemuksiimme ei sellaisenaan ole paluuta, eikä ole tarpeenkaan. Olemme kuitenkin huolissamme siitä, että uuden opetussuunnitelman äärimmäisyyteen menevä tulkinta jättää lapsen kehityksen pedagogiikan jalkoihin. Vaikka maailma muuttuu, lapsi kehittyy samalla tavalla kuin ennenkin.

Erityisesti olemme vanhempina huolissamme siitä itseohjautuvuuden vaatimuksesta mitä jo pienille oppilaille asetetaan. Lastemme tulisi itse kyetä valitsemaan itselleen sopivat tehtävät, ja millä aikataululla, miten, kenen kanssa ja missä niitä tekevät.

Olemme yhtä mieltä Vakkurin ja Tuomisen kanssa siitä, että tämän ikäistä ei voi jättää itse päättämään mitä hän on kiinnostunut opiskelemaan, mihin syventymään tai mihin tarvitsee edes apua. Alakoululaisilla ei siihen ole yksinkertaisesti valmiuksia. Varmasti opettajat pyrkivät lapsia näissä valinnoissa ohjaamaan ja tukemaan, mutta miten se toteutetaan yli 60 lapsen lapsiryhmässä päivittäin erilaiset oppimisedellytykset, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus huomioiden?

Koulun aloitus on lapsen elämässä yksi suurimmista muutoksista. Tässä muutoksessa meidän aikuisten on kyettävä takaamaan lapsen turvallisuudentunne. Perinteisessä koulussa tämä rakentuu luontevasti ryhmäytymisestä ja yhteenkuuluvuuden tunteesta omassa luokassa. Jotta lapsen koulupolku sujuisi hyvin, on lapsen ensinnäkin hahmotettava ketkä hänen luokkakavereitaan ovat ja kuka on hänen oma opettaja.

Koulunkäynnin mielekkyys syntyy onnistumisen ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksesta. Lapsen tulee tulla kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi päivittäin. Voiko tämä mitenkään onnistua näin suuressa oppilasryhmässä?

Haluammekin vanhempina kysyä teiltä päättäjiltä, että miten Oulun kaupungissa varmistetaan kaikille lapsille tasavertaiset oppimisedellytykset heidän ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla? Olemme ymmärtäneet, että Oulun kouluissa uutta opetussuunnitelmaa sovelletaan hyvin eri tavoin. Asettaako tämä lapset eriarvoiseen asemaan?

Lisäksi uuden opetussuunnitelman mukaista opiskelua avoimissa oppimisympäristöissä ei ole vielä juurikaan tutkittu, joten meitä huolestuttaa mitkä sen vaikutukset mahtavatkaan olla meidän lapsiimme oppimisen, itsetunnon tai vaikkapa mielenterveyden osalta tulevaisuudessa? Nykyisellään uuden opetussuunnitelman soveltaminen tuntuu ihmiskokeelta, johon lapsemme on otettu mukaan meiltä vanhemmilta lupaa kysymättä.

Annika Karvinen

Jaana Kohonen

Jaana Riipi

Ritaharjun koulun oppilaiden vanhemmat, Oulu

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.