Kauan piti katsoa ajankohtaisohjelmaa, ennen kuin ensimmäinen keskustelija sanoi sanan "vanhemmat". Aiheena oli tämän hetkinen nuorison ongelma. Keskustelijat olivat eri alojen edustajia, jotka kertoivat mitä he ovat asiassa tehneet tai eivät ole.
Poliisi sanoi selvästi, että silloin kun asia on heidän tutkittavanaan rikoksena, se on jo myöhäistä sen nuoren kohdalla. Sitten vihdoin yksi sanoi: vanhemmat pitää saada vastuuseen kasvatuksesta.
Miten se tehdään? Vanhemmat eivät aina ole vastaanottavaisia, kun heitä kutsutaan keskustelemaan. Siispä ”vuoren” on mentävä ihmisen luo. Keskustelemalla vanhemmat on saatava tajuamaan, että ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta kuuluu heille. Vasta seuraavana tulee koulu ja muut.
Eräs lastenpsykiatri sanoi kerran, että vanhempia pitää uskaltaa syyllistää väärästä kasvatuksesta, jos se todetaan. Haastattelun toimittaja yritti sanoa, kuinka meillä Suomessa sanotaan, että vanhemmilla on vaikeaa muutenkin, ei heitä saa syyllistää. Se lääkäri oli Ranskasta avioliiton kautta Suomeen tullut. Hän puolusti sanomaansa. Syyllisyys on hyvä tunne. Eihän ihminen osaa ruveta muuttamaan itseään, ellei tiedä käyttäytymisensä olevan väärää ja muita loukkaavaa.
Silloin kun asiasta on jo tullut ongelma, korjaaminen pitää alkaa heti. Tuloksia voi hyvässä lykyssä odottaa parin sukupolven perästä. Neuvolasta alkaen lähtee hyvän elämän eväitten neuvot. Ja perhettä on tuettava kaikin mahdollisin keinoin. Aina ei ehkä vältytä mielipahaltakaan. Sekin kuuluu elämään. Mutta hyssyttely pois!