Kuplaa on yhtä mahdotonta saada hengiltä kuin science fiction -elokuvan kumiukko-kyborgia. Vaikka Kuplan räjäyttää pieniksi palasiksi, joku kasaa aina jäännökset, hakee taivaan tuuliin lentäneille sirpaleille varaosat ladon takaa, vääntää mutterit kiinni ja lähtee ajaa röpeltämään. Kerää vielä sympatiapisteet kanssa-autoilijoilta, koska Kupla ei ole uhka heidän miehisyydelleen, korskeammille menopeleilleen.
Eli ei ole Kuplan loppu, vaikka vihoviimeinen uusi sellainen valmistui 30. heinäkuuta 2003 kello 9.05 paikallista aikaa Meksikon Pueblassa. Saksassa Kuplien valmistus lopetettiin jo 1978 ja sitä ennätettiin koota yli 20 maassa. Pueblan viimeisen Kuplan, paikallisesta nimeltään "Vochon", numero oli 21 529 464, mikä tarkoittaa 67 vuoden tuotannon yhteismäärää eri puolilla maailmaa. Automallina Kupla oli maailman pitkäikäisin.
Viimeksi valmistetut 3 000 Kuplaa ovat keräilykappaleita, jotka vietiin käsistä. Moottori on 1,6-litrainen, teholtaan 34 kW. Viimeinen auto matkasi Saksaan, Volkswagenin museoon Wolfsburgiin. Suomeen ensimmäinen Kupla saapui toukokuussa 1950 ja viimeiset 25 pahnapuhallinta päätyivät jälleenmyyjille 1988. Kaikkiaan Suomeen tuotiin 124 853 Kuplaa. Tällä hetkellä niitä on rekisterissä kesäkuun lopussa 10 012, joista cabrioletteja 54 ja kuplan alustalle rakennettuja rantakirppuja 255.
Alan miehiä ympäri maata
Kuplan mainetta ei ole himmentänyt, vaikka sille alkuvauhtia oli antamassa valtakunnankansleri Adolf Hitler. Pienen ja kestävän perheauton suunnittelun sai Ferdinand Porsche ja ensimmäinen prototyyppi valmistui 1935. Keväällä 1937 valmistui esisarjan 30 autoa. Kuitenkin vasta Britannian miehityshallinto käynnisti varsinaisen tuotannon 1945.
Simolainen Pertti Tikkala oli 1982 perustetun valtakunnallisen Volkkariyhdistyksen ensimmäisiä jäseniä. Merkkikerhossa on 1 800 jäsentä eli se on maan suurin autoharrastajien kerho. Ajokuntoisia Kuplia Tikkalalla on kaksi, projekteja pari kolme ja erilaista Volkkariin liittyvää kaikenlaista tarpeellista kai toista ladollista. Tavaraa alan miehille kertyykin. Tyypillisen kaupan Pertti Tikkala teki ostaessaan toiselta harrastajalta kaksi kaasutinta. Sai ne ehdolla, että ottaa myyjältä muutkin liiat romppeet. 150 euron pakettiin tuli tavaraa lähes kokonaista moottoria myöten.
Lisäautojen ostohimoa hänellä ei kuitenkaan ole. "On äärimmäisen vaikea pitää useampaa kuin paria harrasteautoa. Säilytys on oma ongelmansa ja pitäisi niillä tietenkin ajaakin."
Kupla on harrastajalle kiitollinen kohde, koska sen purkaminen on helppoa. Pohjalevyn saa irti, kori on siinä kiinni pulteilla, lokasuojat saa irti korista. "Moottori vaatii vähän taitoa, se ei ole helpoimpia remontoitavia", Pertti Tikkala tietää. Hän ei ole pätevöittänyt itseään moottoremonttiin vaan kääntyy niissä asioissa kaverinsa Pekka Jaaran puoleen. Tälläkin on ladon takana osat pariin kolmeen Kuplaan ja hyvään käyttökuntoon viritettynä valkoinen gabriolet, jollaisia hintansa vuoksi ei tehdasvalmiina juuri Suomeen tuotu. Tässäkin on jenkkiauton kori vuosimallia -79, tekniikka on kuusi vuotta nuoremmasta suomalaisesta autosta.