Whistler Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Magnar Dalen - tuo sympaattinen norjalainen - on hankalassa paikassa, mutta katsoo silti silmiin. Nyt pitää tehdä tiliä hiihtäjien ensimmäisestä, surkeasta olympiaviikosta.
"Tämä on erittäin kaukana siitä, mitä odotimme. Meillä on kaksi urheilijaa hyvässä kunnossa, Aino-Kaisa Saarinen ja Riitta-Liisa Roponen, mutta näiden kisojen kuningatar on Marit Björgen. Henkilökohtaisen mitalin voittaminen on hyvin vaikeaa", Dalen sanoo.
Merkillepantavaa on, ettei päävalmentaja laske joukkoon Virpi Kuitusta.
"Jos hän olisi erittäin hyvässä kunnossa, tulos sprintissä olisi ollut parempi", hän sanoo koruttomasti.
Dalen on huolissaan myös mieshiihtäjien mahalaskusta yhdistelmäkilpailussa, mutta haluaa selvittää urheilijoiden ja lääkärin kanssa, mistä kolmen kärkimiehen keskeytykset johtuivat. Sami Jauhojärvi valitti oireita hengitysteissä, ainoana maaliin hiihtänyt Lari Lehtonen vatsassa.
"Voi olla huono päivä tai huonot sukset, mutta jos kroppa ei toimi, jossain on vika. Sen ei pitäisi olla mahdollista ja sitä on vaikea selittää", hän sanoo.
"Matti Heikkisellä on jotain todella pielessä. Kahden kilometrin jälkeen yksinkertaisesti vain loppuu patteri. Nämä ovat miehiä, jotka aiemmin tällä kaudella taistelivat samalla tasolla muiden kanssa. Sprintti osoitti, että Jauhojärven tasatyöntö on kunnossa. Perinteisellä hänen pitäisi pysyä helposti kärkiryhmän vauhdissa."
Vaikea on selittää myös sitä, mikä on mennyt pieleen ennen olympialaisia.
"Vaikea sanoa juuri nyt", Dalen kuittaa.
Norjalaisvelho myöntää apeana, ettei henki hiihtäjäjoukoissa ole korkealla.
"Olympialaisissa on iso kylä täynnä ihmisiä eikä joukkueeseen ole samanlaista yhteyttä kuin MM-kisoissa tai maailmancupissa. Mutta urheilijoilla on unelmia ja he ovat tehneet valtavasti töitä niiden toteutumiseksi, joten luonnollisestikaan he eivät ole nyt iloisia", hän muotoilee.
Edessä ovat vielä viestit ja viikonloppuna naisten 30 kilometriä ja miesten 50 kilometriä. Dalenin resepti taistelumielialan luomiseen on vanha tuttu.
"Istutaan alas ja kysytään jokaiselta, miten asiat ovat. Miltä tuntuu mielessä, miltä kehossa, onko kaikki kunnossa, onko jotain erityisiä ongelmia. Sen jälkeen henki täytyy vain löytää."
Murheellisten mäkimiesten luotsilla Janne Väätäiselläkään ei ole helppoa.
"Synkkää ja helvetin surullista, mutta vain urheilua", hän huokaa.
"Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään vastausta siihen, miksi näin kävi. Kaiken piti olla kunnossa."
Huono tuuri, Janne Ahosen loukkaantuminen suurmäen koekierroksella ja Matti Hautamäen huono tuulirako melkein varmassa mitalipaikassa vetivät maton valmentajan jalkojen alta. Tosin Hautamäen toisessa hypyssä, 104-metrisessä flopissa oli havaittavissa myös "pientä puristusta." Vapaasti suomennettuna puntti tutisi.
"Minä kannan vastuun, mutta omasta puolestani en mieti muuta kuin sitä, minkälainen pettymys tämä on urheilijoille, huollolle ja kaikille, jotka tässä ovat mukana", Väätäinen sanoo.
"Siinä on minun vitutukseni pieni asia."