Kotikunnan, synnyinkunnan tai mökkikunnan tulevaisuuteen liittyy vahvoja toiveita ja pelkoja. Niinpä maanantain Kalevan luetuinta aineistoa oli juttu Pohjois-Suomen kuntien vuotta 2040 koskevista väestöennusteista.
Jutun numerot perustuvat Tilastokeskuksen vuonna 2021 julkaisemaan väestöennusteeseen. Se arvioi, mikä kuntien tilanne olisi 2040, jos vuoden 2021 kehitystrendit jatku sellaisenaan.
Trendi kertoo muutoksen todennäköisimmän suunnan. Mutta vuoteen 2040 mennessä asiat voivat kunnissa nitkahtaa uusiin asentoihin. Lapin väestökehitys on parin viime vuoden aikana ollut ennustetta myönteisempi. Ennusteen ja vuoden 2040 todellisuuden väliset erot voivat olla isoja.
Ennustetta jutussa kommentoiva kuntaekspertti Eero Laesterä puhuu "valkoisista joutsenista", yllättävistä kasvusykäyksistä. Näihin voisi kuulua vihreän siirtymän antama noste tai Lapissa Naton toimintojen tulo maakuntaan.
Vihreän siirtymän vaikutuksia on Pohjois-Pohjanmaalla jo nähty, kun tuulivoiman ansiosta kiinteistöverot ja maanvuokratulot ovat useassa kunnassa ponnahtaneet kasvuun. Mutta toteutuvatko siirtymään liitetyt suurimmat odotukset, vaikkapa vetytalouden jättihankkeet, ei vielä tiedetä. Ne merkitsisivät isoa potkua eteenpäin.
Vihreä siirtymä näyttää ammentavan hyvää ennen kaikkea rannikkoseudun kuntiin. Sisämaassa pitää keksiä jotain muuta. Maanviljely ja metsät ovat yhä monen kunnan pönkkiä, mutta tuskin kasvun avaimia.
Lapissa monen kunnan vahvuus on luontomatkailun tenhovoima. Sitä vain ei ole kaikkialla tarjolla. Pohjois-Pohjanmaan kaksi tärkeää matkailukuntaa, Kuusamo ja Pudasjärvi, kokevat ennusteen mukaan yllättävän suoneniskun. Etenkin Pudasjärvi tarvitsee uusia elinvoiman ja työpaikkojen lähteitä, yhden ison tai muutamia pieniä valkoisia joutsenia.
Suurten pohjoisten kuntien suunta on epäyhtenäinen. Oulun ja Rovaniemen kasvua ei vaaranna mikään. Pohjois-Pohjanmaan toiseksi suurimmaksi paikkakunnaksi ohi Raahen kirisi Kempele. Kunta liitää osin Oulun siivellä, mutta sitä on myös omin päätöksin ansiokkaasti kehitetty.
Yksi valkoinen joutsen hiljenevien kuntien eduksi voisi olla yleinen ajattelutavan muutos, hiljaisen elämän ja luonnonrauhan tavoittelun kertakaikkinen läpilyönti.
Tällaisia muuttajista on moni media jo kertonut. Karu tosiasia on, että hitaampaakin elämää etsivä kaipaa yleensä kunnalta hyviä peruspalveluja, kuten kouluja järkevällä etäisyydellä, terveydenhuoltoa ja työpaikkaa tai kahta muuttavan joukon koon mukaan.
Työelämän oravanpyörästä viisikymppisenä hypänneitä, lapsensa jo aikuisiksi kasvattaneita, syrjäkulmille halajavia rauhan etsijöitä ei maassa riitä pienten kuntien asukasmäärää merkittävästi kasvattamaan.