Violetti, kaksiosainen puku 1980-luvulta on päätynyt vaatturi Eija Keräsen liikkeeseen. Kunto on uudenveroinen, mutta malli auttamattoman vanhanaikainen.
Naps, lähtevät valtavat olkatoppaukset. Hups, nousevat hihat. Malli kapenee sivuilta, ja hameen pituus nousee nilkoista polviin.
Puku kevenee tähän päivään sopivaksi, ja laadukkaasta villakankaasta valmistettu vaate on taas käyttökelpoinen. Isot 80-lukua kielivät napit saavat jäädä:
– Kaikkea ei tarvitse muuttaa. Napit sopivat puvun ilmeeseen, Keränen perustelee.
Keränen on viimeisiä Oulussa valmistuneita vaattureita. Hän kertoo, että 1975 valmistuneista kuudestatoista ammattilaisesta enää kolme työskentelee alalla.
– Työ ei ole kultakaivos, mutta 40 vuotta olen tienannut sillä maitorahat.
Laatu korvaa määrän
Keräseltä pyydetään paljon korjausompelua, lahkeiden lyhentämistä ja vanhojen vaatteiden muodistamista.
Tavallista on, että rikkoutuneen kaupan takin vetoketjun tilalle vaihdetaan uusi, kestävämpi.
Asiakkaina nuoret miehet ovat löytäneet vaatturin: puvun istuvuuteen panostetaan, ja valmispuku saadaan käsityöläisen avulla itselle sopivaksi.
Kokonaisen miehen puvun valmistamisella ei kuitenkaan ole kysyntää. Uuden puvun saa halvimmillaan kaupasta sadalla eurolla, eikä vaatturi voi kilpailla hinnan kanssa:
– Puvun tekeminen veisi 40 tuntia, ja sille tulisi hintaa 1 000–2 000 euroa. Yksi puku työllistäisi koko kuukaudeksi. Vaativa työ pitää tehdä rauhassa, ajan kanssa.
Ylipäänsä kaavoituksen rakentaminen on iso työ, ja siihen täytyy varata aikaa.
– Kaikki lähtee henkilön mitoista ja siitä, että vaate istuu juuri hänelle.
Luonnosta voimaa
Perusompelun lisäksi Keräselle on tärkeää työn taiteellinen puoli. Suora sauma ei innosta: välistä pitää olla fantasiaa.
– Työn mielekkyys on tärkeää, ja teen monenlaisia projekteja. Pää on aina ideoita täynnä!
Vaatturin fantasiahenkisiä töitä on voinut nähdä esimerkiksi Taiteiden yössä ja viisi vuotta sitten Koitelissa Valon taikaa -esityksessä.
Keränen uskoo, että ihmisen työhönsä panostama energia tuntuu ja siirtyy myös toiselle:
– Kirjailijoiden energia on kirjoissa, ja se energia huokuu. Vaatturin energia on rakkaudella valmistetussa vaatteessa.
Luonnosta voimaa ja ideoita hakeva Keränen vastustaa kertakäyttökulttuuria ja pyrkii luomaan pitkän linjan vaatteita.
– Nykyään opetetaan kuluttamaan, ei säästämään. Muoti vaihtuu nopeasti. Vaate ostetaan yhtä juhlaa varten, eikä sen tarvitse kestää aikaa, Keränen harmittelee.
– Tuhlataan sanomattoman paljon materiaalia ja valtavan paljon rahaa. Jäljelle jää vain roskaa.
Vaatturi muistuttaa vaatteen hyvästä hoidosta: käyttöikää vähentää huolimaton ja liiallinen pesu. Villavaatteille riittäisi tuuletus ja hangessa raikastaminen. Yksittäinen tahra ei vaadi koko vaatteen pesua.
– Kunpa tyydyttäisiin määrällisesti vähempään. Mikä on luontoystävällisempää kuin tuunata vaatteita tähän päivään sopivaksi!
Paras palaute
Vaikka valmisvaatteet ovat syrjäyttäneet räätälöidyt, Keränen ei näe tehdasvaatteita kilpailijanaan:
– Olen eri tyyliä ja minulla on monta osaamisalaa. Minun tyyliseni ihmiset löytävät luokse.
Pahin kilpailija onkin oma itse:
– Käsityöläinen laittaa kaiken likoon. Vaatteesta pitää tulla hyvä, luja ja kestävä. Huonoa jälkeä ei halua tehdä.
Paras palaute tulee tyytyväiseltä asiakkaalta. Joskus joku kertoo, miten 15 vuotta sitten tehty puku on yhä käytössä.
– Kerran laajensin pieneksi käyneet nahkahousut. Vuoden päästä asiakas tuli kiittämään, että tein hyvää työtä. Tämän parempaa palkkaa ei ole!
Eläkeikä lähestyy, mutta Keränen haluaa jatkaa sitä, mistä nauttii.
– Olen puhunut käsityötä koko ikäni. Taiteilija puhuu tauluilla, vaatturi vaatteilla.